Viime päivien satunnaisuuksia

Hei vaan hei! Voitteko uskoa, että tammikuu on ohi? Minä en. Aika juoksee nykyään niin järjettömän lujaa, etten meinaa millään pysyä perässä. Onneksi on olemassa kännykkäkamera, jolla voi yrittää ikuistaa ohikiitäviä hetkiä. Ja syömiään ruokia. Pääasiassa ruokia. Tässä joka tapauksessa muutamia mieleen jostain syystä ja jollain tavalla jääneitä hetkiä muutamalta viime päivältä :)

Jalkaprässitavoitteeni lähenee hitaasti, mutta varmasti. Päätin vuodenvaihteessa, että tämän vuoden loppuun mennessä saan siinä kirotussa rakkineessa liikkeelle 200 kiloa ja kelkan. Nyt olen kahdesti onnistunut tekemään sarjan 160 kilolla + kelkalla. Se on 203 kiloa yhteensä, mutta oikeastihan tavoite on täynnä vasta, kun niitä kiekkoja on tuon tavoitteen edestä.

Tyttöjenillat hyvän ystävän seurassa tekevät hyvää sielulle ja mielelle, mutta ehkä hieman vähemmän ruumiille. Lauantaina nimittäin söin tämän:

En voi väittää, että olisi jäänyt nälkä. Enkä voi väittää, että annos olisi ollut kaikista järkevin valinta. Mutta hemmetin hyvältä se maistui ;)

Samaisena tyttöjeniltana join tämän:

Elämäni ensimmäinen mansikka-margarita. Niin hyvää, ja niin petollista.

Tein lauantaina salilla Tuijan vinkkaamaa ristivetoa selälle ja totesin ilokseni, että minulla on hauis! Toki se on piilossa rasvakasan alla, mutta väreilee silti hieman :D Havainto tuotti suurta riemua ja antoi uskoa siihen, että hieman kunnianhimoisemmalla ruokavaliolla se rasva voisi sulaa siitä päältä.

Kunnianhimoisesta ruokavaliosta puheenollen, sunnuntain brunssi näytti tältä:

No mutta hei. Eikös se riitä, että tiedän sen hauiksen olevan siellä jossain? Jotenkin pystyn suht helposti samaistumaan niihin Instagramissa pyöriviin meemeihin joissa sanotaan, että salilla käydään jotta voidaan syödä. Paljon. Amen to that, sistah.

Sunnuntai-iltana sain kuvattua tämän rakkauspalleron:

En kestä <3 Minni täyttää keväällä 19 vuotta.

Rakastan Mexxin hajuvesiä. Olen ikuisesti katkera siitä, ettei Fly High -tuoksua saa enää laivalta. Viime kesänä ostin vieroitusoireissani Ice Touch Woman -tuoksun, ja tykkään siitäkin melkein yhtä paljon. Viime viikon ruokakauppareissulla sattui vahingossa silmiin tämä:

Pakko oli ostaa, kun paketin kylkeen oli vielä lätkäisty -50% -lappunen. Ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa, sillä se oli rakkautta ensinuuhkaisulla.

Nonni. Kuka sanoi, ettei samaan postaukseen saa mahtumaan jalkaprässiä, hampurilaista, viinaa ja kissakuvaa? Ja vielä kaupan päälle sokerisen kliseistä elämänohjetta suoraan hajuvesipullosta. Mutta hyvä ohjehan tuo :)

Ihanaa helmikuuta!

All those lovely colors

Ei ole pitkäkään aika siitä, kun kaikki treenivaatteeni olivat mustia - muun värisiä en urheiluliikkeissä juostessani edes vilkaissut. Sitten tuli aika, kun ajattelin, että no ehkä paidassa/topissa voisi olla jotain väriä. Joku juttu tai vääntö. Mutta housut on oltava mustia, aina ja ikuisesti. Mustia, löysähköjä ja caprimittaisia, sillä niitä pitkiä trikoita en päälleni pue. Enenenenen.

Roudattuani viimeisimmän tilaukseni parit hedelmät vaatehuoneeseen alkoi vähän hymyilyttää.

Hupsista.

Joskus kuulin sanottavan, että leggingsit eivät ole housut. Olen samaa mieltä, enkä suostu käyttämään trikoiden kanssa lyhyttä paitaa. Joskus kuulin myös sanottavan, että jumppatrikoita on sopivaa käyttää vain, jos näyttää fitnesspimulta. En ole samaa mieltä. Jos sattuu silmiin, katso muualle.

P.S. Nuo viimeisetkin ovat ihan oikeasti trikoot. En herätä huomiota salilla käydessäni vaan hukun massaan, mutta nuo trikoot ovat takuuvarma keino kääntää katseita. Eli tiedoksi sille kaverilleen kuiskutelleelle (eiks tota ahista farkuissa) kanssatreenarille: ei ahdista :)

Havaintoja tuplajumpasta

Kuten instagramiani stalkkaavat jo tietävätkin, I'm alive! Bodyjam+bodycombat -combo on nyt testattu, selätetty ja hyväksi havaittu. En kuollut eikä kaveri kuollut, joten vahvasti plussan puolelle jäätiin. Muutamia havaintoja tästä silti tuli mieleen:

• Suoritusjärjestys tunneille on oltava nimenomaan tämä. Ensimmäisellä tunnilla on voimia vetää sata lasissa, toisella enää ei. Jami on saatava vetää täpöllä koska ultimaattinen lempparius, combatissa voi tarvittaessa himmailla, jos on pakko (kyllä on).
• Bodycombat on kuin pyörällä ajaminen. Parin kuukauden tauon jälkeen alkutunnista ei ollut tulla hevonhelvettiäkään, mutta äkkiä ne tuplasivukoukut muistuvat mieleen.
• Päänsisäinen jukeboksi muuttuu yksitoikkoiseksi. Loopilla soivat Klamydian Tango Delirium (mä pelkään että mä kuoooooleen, tai etten kuolekaan) ja Sami Hedbergin spinning-läppä (tulee tulee polkee polkee jaksaa jaksaa.. no ei v***u välttämättä jaksa).
• "Noniin ja sit viimeinen nyrkkeilyosuus" aiheuttaa hämmennystä. Mitä, tässäkö tää nyt oli?
• Jos täytyy kuluttaa 1000 kcal, en keksi montakaan mukavampaa tapaa.

Burn baby burn.

• Edellinen päivä ei ole olkapää- tai jalkapäivä. Edellinen päivä voi olla selkäpäivä, mutta jumppaa seuraavana päivänä tietää tehneensä.
• Seuraava päivä on lepopäivä, tai ei ainakaan ole salipäivä. Jalkoja väsyttää niin hitokseen, ettei huvittaisi seistä ollenkaan.
• Seuraava päivä on myös syön kaiken, mikä ei edestä pakene -päivä.
• Koukuttua voi mitä kummallisempiin asioihin. Taisin endorfiinipäissäni sanoa lähtiessä kaverille, että hullun hommaa, mutta kyllähän myö nyt tää uudestaan joskus vedetään. Ehtisiköhän aika kullata muistot viikossa?

 

Väsynyt, mutta onnellinen :)

Pari punttia vielä edessä tälle viikolle, mutta lauantai-iltana suuntaan viettämään ansaittua tyttöjeniltaa La La Landin, Amarillo-sapuskan ja pienenpienen rimpsailun merkeissä. Ihkupihkua viikonloppua!

Klassikkojen kuningatar: Karjalanpaisti

Vaikka rakastankin yksinkertaisia reseptejä ja helppoa ruuanlaittoa, mietin silti hetken, viitsinkö julkaista tällaista. Ohje kun periaatteessa kuuluu, että laita lihat uuniin ja ota ne pois sieltä. Mutta :) Jouduin itsekin muutama vuosi sitten kysymään isukilta, että mitä teet karjalanpaistille, jotta siitä tulee niin mielettömän hyvää - ehkä maailmasta löytyy vielä joku kaltaiseni, joka kaipaa vinkkejä? Tässä siis rauhallisiin viikonloppuihin sopiva herkku, eli

Karjalanpaisti á la Annin isä

n. 1 kg karjalanpaistilihoja (vakuumipakatutkin lienevät kelvollisia, omani ostin marketin palvelutiskistä)
1-2 sipulia
1,5 tl - 2 tl suolaa (Jos et tykkää suolaisesta, laita vähemmän. Aina helpompi lisätä lopussa kuin ottaa pois ;)
5-10 kpl kokonaisia mustapippureita
vettä

Paistin sekaan voi halutessaan heittää porkkanaa, lanttua tai muita härpättimiä. Minen taho.

Paista lihoista pannulla ns. pinnat kiinni, eli sen verran että saavat hieman väriä kylkiin. Lado uunipataan lihat ja lohkottu sipuli, mausta suolalla ja pippureilla. Lisää vettä niin paljon, että lihat juuri peittyvät.

Paista paistia 200 asteessa 2 tuntia ilman kantta, sekoita tarvittaessa. Laita kansi padan päälle ja laske lämpötila 150 asteeseen.

Anna paistin hautua uunissa useita tunteja, käännä lihoja muutaman kerran paiston aikana ja maistele lientä. Mitä pidempi paistoaika, sen mureampi paisti :) Kypsää tulee todennäköisesti huomattavasti nopeamminkin, mutta omaa paistia huudatettiin 150 asteessa vielä 3,5 tuntia. Lopputulos aivan törkeän herkullinen, ja lihat hajosivat kun vähän näytti haarukkaa. Omnooomnomnom.

Lautaselle paistin kylkeen sopivia lisukkeita, meillä väsättiin kaveriksi perunamuussi.

Ja ei kun ääntä kohti :)

Challenge accepted

 

Sitähän tässä vaan, että APUA.

Jos allekirjoittaneesta ei kuulu mitään huomisen illan jälkeen minkään kanavan kautta, voitte tulla kaapimaan jäännökset Fressin jumppasalin lattialta.

Unelmia ja toimistohommia

Olen nyt muutaman päivän pohtinut Niittykukkia-blogin Annan unelma-haasteeseen tarttumista. Unelmoinko minä mistään? Ovatko unelmani enemmän haaveita (=helpommin toteutettavissa) vai unelmia? Mistä olen unelmoinut aiemmin? Ovatko haaveeni tai unelmani toteutuneet?

Pääsääntöisesti välttelen unelmointia, enkä oikeastaan itsekään tarkalleen tiedä, miksi. Ehkä Annan sanoissa on perää ja unelmointi on pelottavaa. Entä, jos ne eivät toteudu tai ovat muiden mielestä tyhmiä? Tai entä, jos toteutuvat?

insert aihealueeseen sopiva, korni mietelausekuva here Kuva: Weheartit

Kauppojen infopisteissä työskennellessäni haaveilin säännöllisistä työajoista ja arkirytmistä. Nuorempana ajattelin, että kasista neljään -työ ei missään nimessä sovi minulle. Pari vuotta ennen kolmekymppisiäni huomasin ajattelevani, että kylläpä vaan sopisi. Valmistuessani vajaat 10 vuotta sitten sanoin, että unelmatyöni liittyisi esimerkiksi nettisivujen ylläpitoon, ja koko aspa-uran ajan haaveilin enemmän koulutustani vastaavasta työstä. Tilaisuus tuli eteen, joten hyppäsin vakiduunista reilun vuoden määräaikaisuuteen, ja sillä tiellä ollaan.

Tällä hetkellä teen töitä maanantaista perjantaihin, kahdeksasta neljään. Asiakaspalvelun ohella ylläpidän yrityksemme nettisivuja ulkopuolisen koodarin avustuksella, ja pyöritän firman some-kanavia. Olen siis parikymppisen minäni unelmaduunissa. Olen siinä mielessä onnekas, että tuo vajaan kolmen vuoden takainen hyppy pois tutusta ja turvallisesta kannatti – määräaikaisuus muuttui reilu vuosi sitten vakinaiseksi työsuhteeksi.

Olen tyytyväinen nykytilanteeseen. Mutta haasteessa ei ollutkaan kyse siitä, mitä tekemällä olisin tyytyväinen. Vaan siitä, että mitä tekisin, jos kaikki olisi mahdollista eikä tarvitsisi miettiä rahaa, ikää, fyysisiä rajoitteita, liikaa mukavuudenhalua tai laiskuutta.

Työskentelisin hyvinkin todennäköisesti hyvinvoinnin ja/tai liikunnan parissa. Unelmoin jonkun jumppatunnin vetämisestä – bodyjamin tai bodycombatin tietysti pääasiassa. En tiedä olisiko tämä silti päätyöni, mutta aina silloin tällöin kävisin loistamassa jumppasalin edessä.

Olisipa huikeaa olla joskus niin hyvä, että pystyisi ohjaamaan muita. Kuva: Weheartit

  
Olisin myös lahjakas tanssija, ehkä laulajakin. En haaveile mistään eturivin poptähteydestä, mutta unelmissani olen joskus esiintynyt suuremmillekin yleisöille.

Tanssimisen lisäksi osaisin tehdä mielikuvituksellisia ja hauskoja koreografioita, ja organisoisin tanssi-flashmobin johonkin suurkaupunkiin. (Oikeasti, kuinka siistejä ovat Youtubesta löytyvät flashmob-videot? Niiiin siistejä!)

Organisointi jäänee unelmaksi, mutta josko joskus onnistuisi edes osallistumaan? Kuva: Weheartit

Jumppaohjaaja-/esiintyvä taiteilija-/hyvinvointivalmentaja-työltä jäävällä vapaa-ajalla kirjoittaisin. Paljon. Ehkä jopa kirjan.

Matkustelisin siellä ja täällä, ainakin New Yorkissa, Los Angelesissa ja Australiassa. Saattaisinpa jopa talvikuukausina asua jossain lämpimässä, josta palaisin järven rannalta löytyvään omakotitalooni asumaan.

Vapaa-ajalla myös lenkkeilisin. Ihan vaan muina fitnesspimuina karun kauniissa maisemissa. Kuva: Molly Rustas

Niin. Kaunis unelma itsestä. Joillekin nämä voivat olla täysin toteutettavissa olevia asioita, itselleni tulevat jäämään unelma-asteelle. Esiintyjää minusta ei koskaan tule, sillä 11-vuotisen viuluharrastuksen jäljiltä on yli 15 vuotta lopettamisen jälkeenkin aivan liian hyvässä muistissa se, kuinka paljon vihasin matineoita. Koulussa jännitin jo esitelmän pitämistäkin, joten pohja kiertävälle taiteilijalle ei ole kovin vahva. Laulaa osaan tiettyyn pisteeseen asti ja sävelkorvani on hyvä, mutta tekniikkani ei riitä vau-efektiin asti. Tanssijaksi olen yksinkertaisesti liian vanha ja kömpelö.

Mutta haittaako se? Ei. Unelmia on hyvä olla. Niitä downgreidaamalla pääsen haavetasolle, johon kuuluu mm. nelipäiväinen työviikko tai mahdollisuus olla joskus siinä asemassa, että voisi pitää muutaman kerran kuukaudessa etäpäivän. Lisäksi jatkan haaveilua vahvasta ja kauniista vartalosta sekä niin hyvästä kunnosta, että pystyn puhumaan samalla kun tanssin tai potkin (joilloin Les Mills-ohjaajuus jäisi enää omasta uskalluksesta (ja ehkä ihan vähän taidoista) kiinni). Eikä se New Yorkkaan ole lopulta kuin lentomatkan päässä.

Joko mennään? Kuva: Weheartit

101 tavoitetta

Kas niin! Nyt palaan viime postauksessa mainitsemaani, nenästä työnnettyyn bernhardilaiseen. Mielikuva on epäilemättä kiehtova, mutta voin kertoa, että ei ollu helppoo. Luin jostain blogista idean 101 tavoitteesta ja päätin, että hei miekin halluun. Kirjoittaja ei ollut postannut listaansa näkyville, mutta itse päätin tehdä tästä julkista.

Ideana on siis keksiä itselleen 101 tavoitetta. Kuulostaa simppeliltä, vai mitä? NO EI OLE. En ole varma, millaisia henkisiä suuria oivalluksia tällä alunperin on haettu, mutta itse päätin luovuttaa niiden kanssa alkuunsa. Tottakai minäkin haluan onnellisuutta, terveyttä ja hyvinvointia niin itselleni kuin läheisilleni, mutta ei siitä riitä jutun juurta 101 kohtaan. Siispä pilkoin tämän pieniin paloihin. Ajoittain todella pieniin.

Mutta tässäpä tämä koko komeudessaan; 101 tavoitetta jollekin aikavälille. Jos joku haksahtaa tekemään perässä, niin annan saman vinkin minkä itse luin: kirjoita tavoitteet siinä muodossa, kuin ne olisivat totta jo nyt. Eli älä yritä tai pyri, vaan tee.

1. Olen terve. Tähän voi flunssa-aaltojen vyöryessä suht vähän itse vaikuttaa, mutta jos päättää olla tulematta kipeäksi, ei tule. Eikö niin?

Näistä on käytössä tälläkin hetkellä 3. Aaaaargh.

2. Pidän ahkerammin yhteyttä läheisiini. Jos päähän napsahtaa ajatus pitäisköhän laittaa viestiä, otan sen merkkinä siitä, että kyllä pitäisi.

3. Luen enemmän. Yöpöydällä on pinossa muistaakseni 4 tai 5 lukematonta pokkaria, joten tahkoan läpi ainakin ne.

4. Käytän kaikkia omistamiani villasukkia. Ja maltan heittää rikkinäiset/muuten kulahtaneet pois.

5. Otan kirppispöydän ja luovun turhasta tavarasta. Eihän sitä koskaan tiedä ei ole enää riittävä peruste säilyttämiselle.

6. Saan jalkaprässissä liikkeelle 200 kg (+kelkan). Tällä hetkellä menee 150 kg (+kelkka) ja 200 meni rikki viimeksi vuonna 2014, joten ei mahdoton tavoite.

7. Pesen hampaat joka päivä aamuin illoin. Pesen ne kyllä edelleen päivittäin, mutta laiskuus-/väsymyspuuskissa joskus toinen kerta on korvattu suuvedellä.

8. Käyn katsomassa lempparikoomikoideni keikat. Aivot narikkaan -nauruterapia hyvässä seurassa on parasta.

9. Menen vihdoin katsomaan Saijan ja miehensä husky-laumaa. Neljää nuorinta en ole vielä tavannut, joten maailmassa on virhe.

10. Käyn ainakin kerran kokeilemassa, miltä bodyjam+bodycombat -yhdistelmä tuntuu. Todennäköisesti kuolemalta, mutta houkutus on silti suuri.

Challenge accepted!

11. Annan hyvää palautetta aina, kun siihen on aihetta. Tässä olen yrittänyt kunnostautua jo tänäkin vuonna, mutta aina on varaa parantaa.

12. Valokuvaan enemmän. Niin puhelimella kuin järkkärilläkin.

13. Vähennän suklaan syöntiä. Need I say more?

Voisikohan osan herkuttelusta hoitaa vaikka tällä?

14. Käyn bodybalancessa ainakin kerran kuukaudessa. Jokainen tarvitsee hetken, jolloin saa maata 10 minuuttia lattialla ja kuunnella rauhallista musiikkia ja jonkun hypnotisoivaa puheääntä.

15. Kokeilen jotain uutta ryhmäliikuntatuntia, jolla en ole ennen käynyt. Tuttu ja turvallinen on aina hyvä, mutta vähintään kerran vuodessa on kyettävä kokeilemaan jotain muuta.

16. Hankin pari lautapeliä ja järjestän ainakin yhden peli-illan. Pelasin viikko sitten muuttuvaa labyrinttiä isännän 5-vuotiaan kummitytön kanssa ja muistin taas, miten loistavasta pelistä on kyse :)

17. Käyn leffassa aina, kun ns. vähänkin tuntuu siltä. Valkokankaalta katsottuna kaikki näyttää paremmalta.

18. Panostan rullailuun ja venyttelyyn entistä enemmän. Rulla on ollut jo pitkään esillä olohuoneessa, mutta käyttö on edelleen liian vähäistä.

19. Hankin takaisin sen keveän ja hyvän olon, joka minulla oli reilut 2 vuotta sitten. Kilomäärän ei tarvitse olla sama, olon tarvitsee.

20. Käyn alkuvuoden aikana hammaslääkärillä tarkastuksessa. En tosin samalla kuin viimeksi, sillä en tarvitse vittuilua kaupan päälle.

21. Uin kesällä enemmän kuin kolme kertaa. Toissa kesänä en uinut ollenkaan ja viime kesänä kolmesti, joten tulevana kesänä määrä saa luvan kasvaa.

22. Käyn ainakin kerran paikallisessa hotellissa aamupalalla, vaikken yövy siellä. Koska hotelliaamupalat <3

Peruspilarit: puuro, paahtoleipä ja puoli lautasellista pekonia.

23. Istutan takapihan kukkapenkkiin… jotain. Viime kesänä mentaliteetti oli katsotaan mitä sieltä nousee – eipä juuri mitään.

24. Keksin tai etsin uusia arkiruokia. Makaronilaatikko ja kana+riisi on hyvää, mutta voisi joskus kokeilla jotain uuttakin.

25. Lähden isännän kanssa hotelliviikonloppureissulle, risteilylle tai vastaavalle useamman kerran. Lomatoiveet ovat yleensä olleet järjestettävissä, joten kiva olisi ottaa muutama irtiotto.

26. Hankin Happoradion uusimman levyn. Koska bändi on lempparini, ja koska konkreettinen levy on aina konkreettinen levy.

27. Autan äitiäni maalaamalla saunan ja kylppärin ovet. Saatan tosin pyytää isäntää avuksi…

28. Vaihdan eteisen käytävämaton. Väärän värinen, olkoon nyt siinä hetken -matto on ollut eteisen lattialla muutosta asti (08/15). Ehkä olisi jo aika.

29. Hymyilen tuntemattomille vastaantulijoille. Tämä on itselleni vaikeaa, mutta todennäköisesti kokeilemisen arvoista.

30. Luen jonkun elämäkerran. Tällä hetkellä on menossa kirja JHT:sta ja tuli mieleen, että voihan sitä chicklitin lisäksi lukea joskus jotain muutakin.

Mielenkiintoinen hahmo, teki mieli ahmaista kirja yhdeltä istumalta.

31. Teen blogille uuden bannerin. Koska vaihtelu virkistää.

32. Päivitän kynsilakkakokoelmani minimalistisemmaksi. Lakkoja on tullut hankittua muutamia kun halvalla sai -tyyliin, ja ko. lakoista kuivuvat korkit kiinni käyttämättömyyden takia. Nämä pois ja oikeasti oman näköisiä tilalle.

33. Edelliseen liittyen: lakkaan kynsiäni säännöllisemmin. Koska ovathan huolitellut kynnet nyt vaan nätit.

34. Leivon itse enemmän. Ainakin sämpylöitä. Koska nam.

The definition for OMNOMNOM.

35. Hankin uuden laukun. Nykyinen on vielä hyvässä kunnossa, mutta ei kestä olalla = raivostuttavaa.

36. Ostan saunaan saunatyynyn. En ole aiemmin käsittänyt koko tuotteen funktiota, mutta nyt oman saunan myötä sellaista kaipaa. Rakastan maata ylälauteella jalat seinällä, joten tyyny olisi oikein jees.

37. Panostan vielä enemmän uneen/öihin. Laadukkaat lakanat ja tyynyt, sopiva lämpötila makuuhuoneeseen ja luuri/läppäri pois tarpeeksi ajoissa ennen nukkumaanmenoa.

Anopilta joululahjaksi saadut Ajatus-lakanat. Ihanat ihoa vasten, ja niiiiin suloiset.

38. Kehitän keittiön seinälle jonkun sisustusratkaisun. Valkoinen seinä on kolkko.

39. Inventoin vaatehuoneen. Etenkin treenivaatteet, välttääkseni tämän aamun kaltaisia ai miulla on tällanenkin, aika uus näköjään, millon ja mistähän tää on ostettu -tilanteita.

40. Teen enemmän keittoja. Kanakeiton jo handlaan, muitakin voisi kokeilla.

41. Jatkan spagaatti-harjoituksia. Lattian ja lantioni välillä on nykytasolla noin kolmetoista metriä tilaa, mutta pikkuhiljaa…

42. Pyydän ystävän yökylään tai yökyläilen itse. Olen haaveillut maailmanparannus-pyjamapartyista jo pitkään, ei kai sellaiseen voi olla koskaan liian vanha?

43. Palauttelen tanssillisuutta kroppaani. En ole mikään Tanssija, mutta oli joskus aika, kun en muistuttanut kahdella vasemmalla jalalla siunattua puupökkelöä.

44. Teen kotona kananmuna-pekoni-paahtoleipä-aamiaisen. Tulee halvemmaksi kuin mennä hotelliin.

45. Kirjoitan päivä kanssani -postauksen. Kiinnostavaa siitä ei saa, mutta olen aina halunnut kirjoittaa sellaisen ;)

46. Käyn ainakin yhdellä Ali&Eero -duon keikalla. Olettaen, että keikkailevat jossain järkevän matkan päässä.

Näitä velikultia kuuntelisi useamminkin :)

47. En vähättele itseäni saadessani kehuja. Jos ei muuta reaktiota irtoa, niin ”kiitos” toimii aina.

48. Maistan jotain ruokaa/ruoka-ainetta, jota en ole ennen maistanut. Yritän epätoivoisesti vähentää nirsoiluani, eikös yksi uusi asia vuodessa ole ihan hyvä tahti?

49. Katson Ted 2 -elokuvan. Kyseinen raina on ollut leffakaapissamme vuoden, ja edelleen muoveissa.

50. Laulan enemmän Singstarilla. Rakastan hoilottamista, mutta en uskalla laulaa julkisesti. Singstar luo mukavan illuusion esiintyvästä taiteilijasta.

51. Ajan pyörällä. Joskus ja johonkin. Huollatin fillarini muistaakseni kesällä 2015, jonka jälkeen se on ollut käyttämättömänä varastossa. Köh.

52. Siivoan useammin. Vihaanvihaanvihaan, mutta ei se kissanhiekan kuorruttama kylppärin lattiakaan niin hirveän kiva ole.

53. Käyn kynsien kestolakkauksessa. Rakennekynsiä en halua heti takaisin, sillä niiden poiston jälkeen oma kynteni on pitkään kuin paperia.

54. Pesen ikkunat. Viime vuonna koko projekti unohtui, joten josko tänä vuonna…

55. Panostan enemmän hyvien rasvojen saantiin. Monet niistä ovat totaalisen nou-nou, mutta josko vaikka yrittäisi piilottaa avokadoa aamupirtelöön.

56. Kommentoin enemmän toisten blogeja. Tee niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän jne.

57. Hankin Better Bodies -merkin treenivaatteet. Mutta vasta, kun bodyni on omasta mielestäni vähän enemmän better.

58. Hoidan koirakuumettani silittelemällä hauvoja lenkillä. Mutta en tuppaudu tai häiritse selkeitä koulutustilanteita.

59. Harjoittelen punnertamista. Kuinka siistiä olisi kyetä punnertamaan yhdellä kädellä, mutta jos nyt ensin edes suorin vartaloin…

60. Jos jollain on kiva paita/kengät/hiukset jne, sanon sen ääneen. Tällä tosin voi saada osakseen myös epäluuloista luimuilua, mutta aina ei voi voittaa.

61. Kokeilen joogaa, suppailua tai muuta oman mukavuusalueeni ulkopuolella olevaa lajia. Koska kukapa nyt ei haluaisi tippua päälleen järveen tms.

62. Käyn kuvaamassa kaverini ”eläintarhaa” eli kissoja ja koiria. Puhetta on ollut viime kesästä asti, joten alkaisi olla jo aika :)

63. Pidän lettukestit. Paistorumba on saatanasta, mutta letut mansikkahillolla <3

64. Kirjoitan enemmän. Blogiin ainakin, ehkä muutenkin. Vaikka pitkälle mietityt, pohdiskelevat kirjoitukset ovatkin mielenkiintoisia, ei aina tarvitse olla niin kamalasti asiaa.

65. Päivitän liinavaatekokoelmaa ahkerammin. Panostan laatuun. Elämä on liian lyhyt nyppyisille lakanoille ja koppuroille pyyhkeille.

Äitipuolelta lahjaksi saadut lakanat <3

66. Vierailen löytöeläintalolla ainakin muutaman kerran. Asukkaita on mukava silitellä, ja tuliaisten tuoma ilo hoitajien kasvoilla sulattaa sydämen.

67. Ilahdutan pienillä eleillä. Loppuvuodesta erään viikon isoin hymy tuli Fressin asiakkaalta, jonka päättelin olevan menossa jumppatunnille, ja jonka laskin vessaan saatesanoin ”mee sie ensin, mie oon menossa vaan salille”.

68. Etsin ennakkoluulottomasti uusia sarjoja katsottavaksi. Netflixistä voi löytyä todellisia helmiä, kuten esimerkiksi The Ranch.

69. En laiminlyö käsitreeniä. Haluaisin olkapäiden ja käsivarsien lihaksia näkyviin, mutta se ei taida onnistua skippaamalla aina käsipäivän…

70. En lannistu helposti. Kuten esimerkiksi siitä, että näitä tavoitteita olisi keksittävä vielä kolmekymmentä.

71. Hankin uudet työkengät. 10 vuotta vanhat crocsit palvelevat edelleen hyvin, mutta joutaisivat ehkä jo eläkkeelle.

72. Keksin äidilleni jonkun kivan synttäriyllätyksen. Mamma täyttää pääsiäisenä 60v <3

73. Treenaan muistiani. Muistuta minnuu vielä lähempänä ja täytyy kirjoittaa lapulle esiintyvät turhan usein puheessani. Tänä vuonna en hankkinut konkreettista kalenteria, ja huomaan pärjääväni siviilielämässä suht hyvin ilmankin. Työasioille on työpaikalla kalenterinsa, johon merkkaan myös vapaa-ajan menoja kännykän kalenterin lisäksi. Muutaman kerran olen jo huomannut, että olisin muistanut menon/tapaamisen ilman merkintääkin.

74. Ulkoilen enemmän. Useimmiten kävelylenkki vie vain tunnin elämästä, ja olo on jälkikäteen hyvä. Siitä huolimatta varsinkin pimeän aikaan sohva tuntuu usein paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

75. Välttelen asioita ja ihmisiä, jotka eivät anna energiaa vaan vievät sitä. Koska edelleen: elämä on liian lyhyt.

76. Käyn kokeilemassa Ramin konditorian kakkubuffettia. Koska miksipä ei.

77. Siivoan muovirasiakaapin. Tiedätte ne kaikki eväsrasiat, pakasterasiat jne? Meillä on niitä kaapillinen.

78. Muistan pitää joskus myös löhöpäiviä. Luen, syön, katson Netflixiä ja liikun maksimissaan sängystä sohvalle ja takaisin sänkyyn.

79. Ostan useammin leikkokukkia kotiin. Tulppaanit ovat ihania, ja Lidlistäkin saa varsin kivoja kukkapuskia.

80. Kokeilen savustaa kanaa. Meillä on sähkösavustin, mutta savustettu on vain lohta. Muutakin voisi siis testata.

81. Käyn jossain hemmotteluhoidossa. Nykyisellään hieronnat eivät varsinaisesti tunnu hemmottelulta, joten lisäksi voisi edes kerran vuodessa hakeutua johonkin kauneushoitolaan.

82. Syön lempiraflassani jotain muuta kuin lehtipihvin lohkoperunoilla. Tilaan aina samaa, koska se on niiiiin hyvää. Tuskin pahoja ovat muutkaan annokset, joten ehkä voisi repäistä…

...tai sitten vain syödä tätä aina ja ikuisesti.

83. Kuuntelen kehoani. Tarvitaanko tänään apinan raivolla vedettyä jalkatreeniä, lempeää venyttelyä, ympäriinsä tanssimista vai olisiko aika pitää lepopäivä?

84. Etsin uusia blogeja luettavaksi. Seuraan jo monia hyviä, mutta vielä on tilaa uusillekin.

85. Luotan intuitiooni. Muutaman kerran on tullut pakottava tarve kysyä jonkun ystävän/läheisen kuulumisia, ja joskus olen kuulemma onnistunut kysymään juuri silloin, kun kysyjää on eniten kaivattu.

86. Syön enemmän salaattia. Salaatinlehtien pupeltaminen ei ole se omin juttuni, mutta olisihan noita vihreitä syötävä enemmän.

87. Panostan ihonhoitotuotteisiin. Niiden ei tarvitse olla kalliita tai mitään erityistä merkkiä, mutta kivan tuoksuisia ja hyvältä tuntuvia.

88. Opettelen puhumaan itselleni kauniimmin. Päivä käynnistyy huomattavasti kivammin peilille heitetyllä silmäniskulla, kuin näytätpä tänäänkin paksulta -toteamuksella.

89. Kiroilen vähemmän. Koska eihän se huikean kauniilta kuulosta. Paljon olen jo onnistunut vähentämäänkin, mutta edelleen kylppärin lattialle kaatuneeseen kissanhiekkaan tulee reagoitua kirosanalla.

90. Hävitän vaatekaapistani ns. tavoitefarkut. Kyseiset housut olivat aikoinaan lempivaatekappaleeni, mutta en ole mahtunut niihin enää melkein vuosikymmeneen. Pikavilkaisulla en enää edes halua mahtuakaan.

91. Teen joulutorttuja, vaikka ei ole joulu. Voisi kokeilla myös suolaisia versioita, kuten Jonna :)

Tässä muodossa joulu saa tulla useamminkin.

92. Laulan nauhalle/videolle. En todellakaan julkista käyttöä varten, vaan kuullakseni itse oman ääneni.

93. Hankin itselleni jonkun kivan synttärilahjan. Because I’m worth it jne.

94. Käyn mummilan mökillä. Lapsena puljasin mökkisaunan ja järven väliä jatkuvasti, aikuisiällä mökkireissut ovat jääneet aivan liian vähälle.

95. Kaivan taas esiin puuvärit ja värityskirjan. Omistan parikin erilaista aikuisten värityskirjaa, mutta ovat unohtuneet kaappiin.

96. Puhun rohkeammin englanniksi. Töissä joutuu silloin tällöin kommunikoimaan lontooksi, ja vaikka kirjoitan kieltä mielestäni ihan sujuvasti, arastelen puhumista. Siitäkin huolimatta, että eräänkin asiakkaan mielestä englantini oli very, very good.

97. Olen ylpeä itsestäni. Kukapa kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse.

98. Kannan itseni ryhdikkäästi. Hyvä ryhti kaunistaa vähän losähtäneenkin tapauksen ;)

99. Palkitsen itseni tavoitteiden saavuttamisesta. Keppi toimii huonommin kuin porkkana.

100. Hyväksyn ne asiat, joita en voi muuttaa, ja muutan ne asiat, joita en voi hyväksyä. Klisee, mutta hienosti sanottu.

101. Voin hyvin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Koska se lienee omaan napaan tuijottaen se tärkein asia.

Miten on, löytyykö 101 tavoitetta? Jos postaat, ilmianna itsesi kommenttiboksiin :) Enemmän tai vähemmän tavoitteellista viikonloppua!

Helppoa ja herkkua: Bataatti-jauhelihavuoka

Tästähän on mahoton ruokablogi tulossa, jo toinen ruokapostaus putkeen! Syyhän on tietenkin mielikuvituksekkaassa ja inspiroivassa kokkaamisessani, ei suinkaan siinä, että ostan näillä aikaa. Olen vajaan viikon verran työstänyt yhtä postausta, joka on edelleen kesken, ja jotenkin aivot eivät nyt kykene tuottamaan samanaikaisesti mitään muuta. Vaan kohtapuoliin on tuokin bernhardilainen työnnetty nenästä, ja pääsen julkaisemaan sen :)

Mitä tänään syötäisiin? (Minusta on muuten edelleen kertakaikkisen maailman hauskinta se, että kun eräänä vuonna Keskon K-Team -päivillä syntyi joukkotappelu, joku vääräleuka heitti, että vuoden teema taitaa olla Ketä tänään lyötäisiin.) Näiden luvattoman pitkien alkulöpinöiden jälkeen kerron, että meillä syödään huomenna ja perjantaina tätä:
 

Bataatti-jauhelihavuoka

 

 

2-3 isohkoa bataattia
800 g jauhelihaa
2 prk ruokakermaa (tai kaurakermaa tai kookosmaitoa tai...)
½ tuubia tomaattipyrettä
mausteita
juustoraastetta

Kuori bataatit ja leikkaa viipaleiksi/kiekoiksi/mitänäitänyton. Ruskista jauheliha, mausta mielesi mukaan (esim. suola, mustapippuri, jauhelihamauste, sipulijauhe, paprikajauhe). Lisää tomaattipyree ja kermat.

Lado bataattiviipaleet ja jauhelihakastike passelin kokoiseen uunivuokaan.

Kuorruta komeus juustoraasteella (tai jätä pois, jos olet maidoton tai keventelet).

 Paista uunissa 225 asteessa uunista riippuen n. 40 minuuttia. Valmis!

... ja kyllä muuten maistuu :)

Helppo viikonloppumättö: pulled pork

Hyvää sunnuntaiaamupäivää, muruset! Täällä on nautittu pitkästä viikonlopusta täysin siemauksin suht aktiivissa merkeissä, toivottavasti teilläkin on ollut kivaa :)

Yksi viikonlopun ehdottomia kohokohtia oli älynväläys tehdä ruuaksi pulled porkia. Olen tämän(kin) suhteen todella myöhäisherännäinen, sillä ko. ruokalaji taisi olla in joskus pari vuotta sitten. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? Jos joku on onnistunut välttymään pulled porkin kokkailulta mutta haluaisi kokeilla, voin lämpimästi suositella. Ei nimittäin ole vaikeaa:

Osta sopiva kasa kassleria, heitä uuniin soveltuvaan astiaan ja mausta. Meillä käytettiin suolaa, paprikajauhetta, sipulijauhetta, mustapippuria, grillausmaustetta ja barbeque-kastiketta.

Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Laske tämän jälkeen uunin lämpötila 125 asteeseen, ja laita lihan päälle folio.

Nyt seuraa se vaikein osuus: malta odottaa. Lihaa paistetaan uunista riippuen 4-6 tuntia, joten kiireisen ihmisen ruokaa tämä ei ole. Mutta voin luvata, että on totisesti odottamisen arvoista.

Kun liha on sopivan kypsää, eli hajoaa kun vain näyttää sille haarukkaa, revi köntsä kappaleiksi kahdella haarukalla. Lisää maun mukaan barbeque-kastiketta, nosta lämpötila 225 asteeseen ja laita liha uuniin vielä n. 15-20 minuutiksi, kunnes pinta vähän tummuu ja kastike karamellisoituu.

Valmis! Liha on hyvinkin syömäkelpoista heti uunista tultuaan, mutta paranee entisestään yön yli jääkaapissa oltuaan. Meillä siis käytettiin Loppiainen pakastimen sulatuksen ohella pulled porkin tekemiseen, ja herkkua syötiin eilen illalla pitaleipien kanssa.

Fiksu ja ahkera leipoo pitaleivät itse, täällä mentiin sieltä missä aita on matalin ja ostettiin jotain täysjyväversioita Lidlistä. Väliin porkin lisäksi paprikamajoneesia, salaattia, kurkkua ja valkosipulimajoneesia. Mouthgasm :) Tänään kokeillaan porkin kaverina salaattia.

Jumppavouhotusta ja pieniä muutoksia

Hei vaan hei!

Pari postausta takaperin varoittelin, että kohta ne tulevat, ja kehotin olemaan olematta saliääliö. Miten teillä kävi, tulivatko ne?

Meillä kävi jotakuinkin näin:

No okei, ei siellä sentään tapeltu. Mutta populaa riitti niin eilen kuin tänäänkin. Ja niinhän se meni, että mihinkään ei meinannut mahtua ja joka paikkaan piti jonottaa ;) Henkisesti tähän varautuneena onnistuin kuitenkin olemaan ärsyyntymättä ja ajattelin, että annetaanpa sitten kropalle vähän erilaista ärsykettä ja tehdään liikkeet eri järjestyksessä. Ja oikeastaan oli ihan hauskaa, kun salilla oli taas menoa ja meininkiä ihan urakalla.

Eilen kävin tekemässä piiiiitkästä aikaa olkapäitä, ojentajia ja rintaa. Ja kun sanon pitkästä aikaa, tarkoitan sitä - edellinen kerta näkyi salivihon mukaan olleen 22.10. Oho. Minulle vaan näyttää käyvän niin, että kun alkuviikosta teen selkää ja hauista ja torstaina jalkoja, viikonlopulle jäävä käpälätreeni jää melko helposti väliin. Tämän päivän tuntemusten perusteella päätinkin tehdä ensimmäisen pienen muutoksen (kieltäydyn käyttämästä sanaa uudenvuodenlupaus): olka-ojentaja-rinta-treeni siirtyy viikon ensimmäiseksi. Ei enää koskaan kahden kuukauden taukoa, kiitos.

Jostain syystä käpälät ovat itselläni se osa-alue, josta voimat häviävät kaikista herkimmin pitkittyneen tauon aikana. Ja kun sitten vihdoin saa aikaiseksi lähteä vääntämään, itkuhan siinä meinaa tulla. Tai vähintään veetuttaa niin että sukat sulavat jalkoihin, kun ne pystypunnerukset smithissä eivät vain kertakaikkiaan onnistu.

Seuraavan (eli tämän) päivän jalkatreeni onkin sitten yhtä juhlaa, kun kädet eivät nouse ylös tai taivu taakse, ja yksi treenin suurimmista ponnistuksista on saada nostettua jalkaprässiin painokiekot paikoilleen. Kotiin ajaessa rintalihaksia kiristää niin ettei auton rattia meinaa saada käännettyä, ja kotona kanapihvin pilkkominen veitsellä sattuu ojentajaan. Ei näin :)

Toinen pieni muutokseni liittyy myös jumppavouhotukseen: tarvittaessa lisäboostia kivoilla treenivaatteilla. Kuulostaa epämääräiseltä ja pinnalliselta, mutta minusta on vain kivempi poukkoilla kun vermeet ovat kunnossa. Aivan varmasti treenaaminen onnistuu myös Hankkija-paidassa ja vanhoissa verkkareissa (eikä kyse ole edes siitä, ettenkö voisi näyttäytyä vanhoissa rytkyissä) - omalla kohdallani kivoilla vaatteilla ja välineillä vain on mielialaa nostava vaikutus.

Eilen tilasin, tänään saapuivat. Ihan mahottoman kivat ja vielä noin tolkuttoman söötissä boksissa. Plus oli näille jonkinlainen tarvekin; olen haaveillut uusista varrellisista salitossuista jo useamman vuoden.

Kolmas pieni (suuri) muutos tulee olemaan se, että ylikilot saavat lähteä. Jollakin aikavälillä ja jollakin metodilla. Kilotavoitetta tai aikarajaa ei ole, mutta hyvään oloon ja kivaan peilikuvaan pyritään. Ja jotta kuulostaisin treenivaatemölinöineni vielä entistäkin pinnallisemmalta, löysin itselleni sopivan motivaattorinkin: hankin jossain vaiheessa Better Bodies -merkin housut ja/tai topin. Tottakai joo terveys ja hyvinvointi ja keveä olo ja voimakas fiilis jajajaja, mutta tarvitsen myös jotain hypisteltävämpää. Vielä en pysty kykenemään ko. brändin vaatteita tilaamaan, sillä kuten Saija-ystäväiselleni totesin, a) ne maksavat ihan hitsisti (saatoin käyttää jotain muuta sanaa kuin hitsi) ja b) bodini ei ole millään tasolla better. Enkä halua, että mansikoita ja mannaryynejä maksavat vermeet jäävät isoiksi.

Ja jotteivät muutokset menisi ihan pelkäksi jumppakanailuksi, niin lupasin itselleni rasvata ihoani joka päivä. Yksinkertainen, mutta niin helposti unohdettava iltarituaali. Kunnes käsiä nyrkkiin puristaessa kämmenselästä kuuluu kriiiits (true story). Että tervetuloa vaan, pakkaset...

Kovin jäi oma muutoshalukkuuteni kalpeaksi monen muun upeaan uudenvuoden pohdintaan verrattuna, mutta näin vilkaistuna lista näyttää ihan itseltäni ja vieläpä suht toteuttamiskelpoiseltakin. Lupauksilla tai ilman, freesiä ja voimaannuttavaa kuluvaa vuotta kohti, eikö vaan? :)