Kuvakuulumisia ruokarempasta ja vähän muustakin

Heipähei ihanat,

haluaisiko joku ensimmäisenä kertoa, mihin ihmeeseen tämä loppuvuosi on kadonnut? Äsken oli elokuu, ja nyt pitäisi jo alkaa valmistautua jouluun. Olen nillittänyt aiheesta useamminkin, mutta kaikista vastusteluistani huolimatta joulumieli on vallannut minutkin.

Mitäs tässä parin viime viikon aikana on sitten tapahtunut?

Olen onnistunut käymään pari kertaa kävelylenkillä (tai no, ainakin yhden), ja jotenkin tuo marraskuun alkupuolen sumuisuus oli karuudessaan kaunista:

Kävin myös pari viikkoa sitten OutletExpo- ja Elma-messuilla, joiden parasta antia olivat nämä kaverit:

... ja muuten reissun kohokohtana tämä henkilökohtainen mekkani:

Tajusin vasta Fazerin Pätkis-levyä hehkuttavan fb-päivityksen jälkeen, että niillähän on hitsi vieköön joku vierailukeskus Vantaalla. Ei tuonne ihan varta vasten viitsi lähteä ajamaan, mutta messureissulla oli melkeinpä matkan varrella. Ja no, tulihan niitä levyjä muutama ostettua varastoon. Kun kaupoista saa vasta tammikuussa ja ja ja.

Entäs se ruokaremppa?

 
Yllä oleva kuva on messureissulla nautittu lounas peukaloasemalla, joten voisi sanoa rempan sujuvan ihan mukavasti. Samaisella reissulla tosin vetelin napaani pussillisen suolapähkinöitä, mutta siitä huolimatta aika vahva suoritus aiempiin matkaeväisiin verrattuna.

Olo on jo keveämpi, ja leivän puputtamisen loputtua ei turvota ollenkaan niin paljon. Painokin on pudonnut neljässä viikossa 1,9 kiloa, joka on aika optimi. Ensimmäiset pari viikkoa olivat aika nahkeita elopainon kannalta, kolmas hyvä ja nyt viime viikko taas huikean paljon parempi. Yritän silti valmistautua henkisesti huonompiinkin viikkoihin ja ajatella, ettei se helvetinkone määrittele kenenkään ihmisarvoa. Suklaata tekee mieli vähän väliä, mutta olen nähtävästi kehittänyt jostain itsehillintälihaksen. Suuri apu on säännöllisestä ruokailurytmistä ja järkevistä suuhun työnnettävistä asioista. Joitakin harkittuja ja muutamia harkitsemattomia hutilyöntejäkin on tullut, mutta yli 90-prosenttisesti olen pysynyt kaidalla tiellä. Summa summarum: ei huono. Sen kunniaksi sallin itselleni tänään tämän:

Sellaista tänne, entäs sinne? Palataan taas piakkoin :)

Yin jooga hiljentää kehon ja mielen

Julkaistu Keskiviikko-lehdessä 22.11.2017.

Joogan kokeileminen on ollut to do -listallani jo pitkään, mutta ennen tätä syksyä en ole tunneille uskaltautunut. Olen ollut skeptinen, sillä tuttavani ilmoitti elämänsä valuneen hukkaan mindfulness-tyylisellä tunnilla. Pelkäsin itselleni käyvän samoin, sillä en ajatellut olevani sitä tyyppiä, joka osaisi olla hiljaa hengitykseen keskittyen ja huilumusiikkia kuunnellen. Ajatus lähtisi kuitenkin laukalle ja päässä pyörisivät vähintään tekemättömät kotityöt. Myöskään Instagramin seesteiset kuvat pää alaspäin roikkuvista joogeista eivät ole aiheuttaneet ”minä myös” -intoilua, vaan lähinnä kauhunsekaista kunnioitusta.

Onneksi joogalajeja on kuitenkin erilaisia, eikä kaikissa tarvitse seistä päällään tai uhmata painovoimaa. Yin joogan ilmestyttyä tutulle salille ajattelin hetkeni koittaneen, sillä sitä markkinoitiin matalan kynnyksen tuntina myös aloittelijoille.

Joogaopettaja Henna Hautamäki kertoo yin joogan olevan meditatiivinen harjoitus, jossa ollaan välillä myös epämukavuuden äärellä - kuten elämässä yleensäkin. Yin joogan erityispiirteitä ovat oleminen, pysähtyminen ja tekemättömyys, ja fyysinen tavoite on tuoda luonnollinen liikkuvuus kehoon sen turvallisissa ja jokaiselle henkilökohtaisissa rajoissa.

Suomennettuna: ei tarvitse osata mitään eikä taipua mihinkään. Tunnilla käydään läpi eri asanoita ja niissä viivytään joskus useitakin minuutteja, mutta kehoa ei pakoteta mihinkään. Tavoitteena ei ole venyttää väkisin äärirajoille, vaan antaa kehon olla paikallaan ja avautua. Asanat eivät ole vaikeita, joten tunti sopii myös aloittelijoille, ja sitä voi suositella kaikille niille, jotka haluavat rentoutua, rauhoittua ja ehkä hieman omaa aikaa.

Ensimmäisen kerran jälkeen olin koukussa. Viikoittainen tunti on täysin omaa aikaani, jolloin kukaan ei vaadi minulta mitään. Elämä ei valu hukkaan, mutta ajatukset hiljenevät, keho rentoutuu eikä päässä pyöri edes se pyykkikone. Namaste.

VIIKON YLLÄTYS
Kun ottaa huomioon suorittajaluonteeni, yin jooga solahti yllättävän vaivattomasti osaksi viikko-ohjelmaa. Vähemmän yllättävästi samalle suorittajaluonteelle on ajoittain vaikeaa hiljentyä ja vain olla, mutta viikko viikolta opin paremmaksi. Edelleen tuntuu hassulta ”hengittää kohti kireyttä” tai ”kiittää itseään harjoituksesta”, mutta joka kerta tunnilta on tuliaisina raukea keho ja mieli.

VIIKON KOHOKOHTA
Lähdin ensimmäiselle joogatunnille ”no saa nähdä” -mentaliteetilla, mutta nyt tuosta hiljentymishetkestä on tullut ehdottomasti yksi viikon kohokohdista. Keskiviikkoisin pidettävä tunti katkaisee tehokkaasti arjen pyörityksen, ja loppuviikon jaksaa olla taas vähän enemmän zen.

VIIKON VINKKI
Kokeile rohkeasti uutta juttua, oli se sitten jooga, motocross tai mattojen kutominen. Aiemmin epämukavuusalueelta tuntunut asia saattaakin alkaa tuntua omalta, ja tuoda parhaimmillaan kaivattua vaihtelua rutiineihin.

Joulu tulee, oletko valmis?

Julkaistu Keskiviikko-lehdessä 1.11.2017.

Elämme haastavia aikoja, ystävät. Lokakuu oli syksyyn perusnegatiivisesti asennoituvalle ihmiselle vaikea, sillä kylmyys, sateisuus ja pimeys eivät todellakaan ole niitä ominaisuuksia, joita vuodenajassa arvostan. Aamuherätykset ovat olleet hankalia, eikä internetissä liikkuva meemi ketusta miettimässä, lähtisikö töihin vai lavastaisiko oman kuolemansa, ole tuntunut juurikaan liioitellulta.

Seuraava sesonki on hivenen helpompi, vaikka aiheuttaakin allekirjoittaneessa nurinaa; Facebook tiesi kertoa jo syyskuussa, että jouluun on enää 16 maanantaita. Pidän kyllä joulusta ja sen tunnelmasta, mutta onko niiden hei tonttu-ukkojen pakko hyppiä jo kahta kuukautta ennen?

Joulun odottamisen voi kuulemma aloittaa marraskuussa, ja marraskuu alkaa tänään. Ajatuskin rallattavista joululauluista aiheuttaa näppylöitä, mutta ehkä tulevaan juhlaan voisi jokainen valmistautua omalla tavallaan? Otin jo puuvillaisen pallovalosarjan esille, tuomaan tunnelmaa pimeyden keskelle. Ehkä tästä selvitään.