Ne pienet erot - söpöysvaroitus!

Meillä on siis kaksi kissaa. On ollut ihan valtavan ihanaa tutustua näihin kahteen, täysin erilaiseen persoonaan. Killit tuovat arkeemme hurjan määrän iloa ja naurua, ja usein nauramme juurikin näiden kahden karvahanurin luonne-eroille. Otetaan esimerkiksi case "hei, otettaisko teistä vähän kuvia".

Toisesta saa tällaisia otoksia:

... ja toisesta tällaisia:

Joo.

Talviloma-asioita

Hei vaan hei! Hengissä ollaan, vaikka sitä ei viime aikoina postaustahdista ole voinut päätelläkään. Tällä viikolla olen ollut keskiviikosta perjantaihin talvilomalla (jätin 2 päivää myöhemmäksi), ja on ainakin tullut istuttua autossa. Tiistaina huristelin käymään Keski-Suomessa, kun huonona tyttärenä olin käynyt vanhempieni luona viimeksi joskus marraskuun puolivälissä. Parin yön reissun aikana ehdin kuitenkin nähdä niin isän ja äitipuolen, äidin kuin isovanhemmatkin. Tehokasta ajankäyttöä siis :) Eilen ajelimme isännän kanssa isolle kirkolle tai ainakin sen viereen, ja kävimme Flamingossa nukkumassa yön yli.

Kameraan en ole saanut aikaiseksi koskea aikoihin (halukkaat mallit voisitte ilmoittautua, kiitos), mutta puhelinräpsyjä tulee kyllä napsittua vähän väliä. Pääasiassa niistä asioista, joita syön. Mutta josko tässä nyt vaikka esittelisi jonkun "kivoja asioita lomalla" -kavalkadin.

Mummin tekemät letut. Need I say more? Paitsi että kiitos mummi, hyviä olivat! On ihan mahtavaa, että mummini lukee blogiani. Ja kävi ilmi, että niin tekee myös vaarin veljen vaimo. Ja anoppini. Ja ilmeisesti myös äitipuoleni. Eli lukijoita riittää ainakin suvun sisältä :)

Auringonlasku isukin ja äitipuolen parvekkeelta kuvattuna. Harmittaa, kun se näky ei tallentunut kameraan ollenkaan sellaisena kuin se oli, koko tuo kuvassa keltaiselta näyttävä alue oli viininpunaista.

Aamupäivätreeni. Kävin perjantaina jalkapuntilla jo joskus 10-12 välillä, ja rakastan reenailla tuona ajankohtana. Alla rauhallinen aamu ja hyvä aamupala, ei suuremmin ruhkaa salin puolella ja vireystaso kohtuuhyvä. Reenin jälkeen ennen kauppareissua Tupla+protein -patukka, joka ei todennäköisesti ole Oikeaa Proteiinipatukkaa nähnytkään, koska maistuu tällaisen paatuneen jauhopatukkavihaajan suuhun niin hyvältä. En harrasta näitä kovin usein, mutta ovat käteviä en tahtoisi kiukutella nälissäni Prisman kassatädille -logistisissa tilanteissa.

Pyhiinvaelluskohteeni eli Fazerin vierailukeskus Vantaalla. Tajusin kyseisen paikan olemassaolon vasta viime syksynä, mikä on toisaalta ihan hyväkin asia. En ole katsonut kartasta onko tuo oikeasti "matkan varrella" vai täytyykö tehdä kieppiä esimerkiksi Flamingoon pyrkiessä, mutta ihassama.

Ikean auringossa kylpevät lihapullat. Oli kaunis keli ajella molempiin suuntiin, ja tämä annos on pakko syödä joka kerta kyseisessä kioskissa asioidessa. Namnam.

Gelato. Olen ihan haksahtanut tähän jäätelömalliin, ja viime kesän Tampereen-reissulla olin lähteä irti kaikista henkseleistä, kun Koskikeskuksen gelatopaikassa oli tarjolla kymmeniä eri makuja. Jumbon kahvilassa niitä on huomattavasti maltillisemmin, mutta oikein hyviä olivat sekä suklaa että dolce latte.

Näkymät Sokos Hotel Flamingon yläkerroksista, ja Flamingo ylipäätään. Olen lueskellut Starboxista toisenlaisiakin kokemuksia, mutta minusta tuo on kiva hotelli. Toisaalta emme ole koskaan esimerkiksi pyrkineet kylpylään ruuhka-aikaan (tai itseasiassa ollenkaan), tai tilanneet aamupalaa huoneeseen, joten ehkä en vain tiedä ns. paremmin. Tai pahemmin.

Lazyass-meininki. Totesin tällä reissulla, että olen virallisesti tullut vanhaksi. Olin ihan liekeissä siitä, että sain maata isossa sängyssä peiton alla suklaata syöden ja telkkaria tuijottaen :D Varsinainen bilehile...

Ja kyllä, yksi parhaista asioista hotellireissuilla on valmis aamupala. Flamingossa on vielä se suklaaputous, johon haluaisin dipata kaiken pekonista lähtien. Tällä kertaa suklaan alle pääsivät kuitenkin vain pari pientä kaurakeksiä.

Mukava on käydä reissussa, mutta mukava on tulla kotiinkin. Siitä huolimatta, että 5 minuuttia paluumme jälkeen toinen kissa kävi kusella vessan lavuaarissa. Tervetuloa kotiin, äiti ja isi!

Faskiakäsittely raudoilla

Tällä viikolla huollettiin taas kehoa. Käyn siis säännöllisesti hieronnassa, ja hierotutan erikseen niska-selkä-hartia -osaston ja jalat. Yläkropan hieronnasta voisin sanoa ajoittain jopa nauttivani, mutta jalkahieronnat ovat olleet aina yhtä helvettiä. Nuo kenkkuilevat sääreni ovat saaneet aikaan sen, että olen alkanut pelätä jalkahierontoja, ja lähestulkoon joka ikinen kerta itkettää kivusta. Osittain on varmasti kyse psykologisesta möröstäkin, kun jo mennessä tiedän, että kohta sattuu. Mutta no, hoidettavahan noita silti on.

Olen käynyt nyt puolisentoista vuotta Ruhasen Tialla, ja olen itkusta huolimatta erittäin tyytyväinen asiakas. Tia on ronski täti eikä mikään silittelijä, ja useimmiten reagoi kiroiluuni toteamalla "mmm" ja jatkamalla sitä, mitä oli tekemässä. Hierontapöydällä maatessa tuo useimmiten ärsyttää ihan hitokseen, mutta toisaalta pidän siitä, ettei jokaisesta inahduksesta luulla minun menevän rikki. Ja toki Tialla on softikin puolensa; jos ilmoitan olevani henkisesti siinä tilassa etten kykene vastaanottamaan fyysistä kipua, saan kevyemmän käsittelyn.

Tian vastaanotto löytyy osoitteesta Linnankatu 5.

Pari viikkoa sitten Tia oli käynyt faskiakäsittelykurssin ja pelotteli jo etukäteen, että pääsen koekaniiniksi. Kun maanantaina sitten menin yläkroppahierontaan ja näin Tian hankkimat apuvälineet, ilmoitin välittömästi, että minnuun kun kosket noilla niin meidän asiakassuhde loppuu siihen. Eivät nimittäin näytä varsinaisesti mitenkään puoleensavetäviltä, vai mitä sanotte:

Sattuu jo ajatuskin. Kuvassa myös kuivakuppaus-imukupit, joihin olen myös saanut ilon tutustua...

Virheellisesti olen siis luullut, että raudoilla haetaan hoitoon lisää jytyä ja voimaa. Sitä löytyy Tian näpeistä muutenkin, joten ajatuskin apuvälineiden käyttämisestä sai aikaan kauhupaniikin. MUTTA! Näillä ei siis olekaan tarkoitus runnoa, vaan ikään kuin kihnuttaa. Mitään parempaa ilmaisua en keksinyt - rautoja siis liikutellaan ihon pinnalla painetta vaihdellen, ja tarkoitus on kitkaa aiheuttaen saada kehon nesteet liikkeelle. Väliin sananen faskioista:

Faskia muodostuu kuitumaisista ja vesipitoisista proteiineista, jotka sitovat kehon osat yhteen.
Faskia tarkoittaa laajimmillaan koko kehon sidekudosverkostoa, johon kuuluvat mm. lihasten ja sisäelinten peitinkalvot, jänteet ja nivelsiteet.
Kaksi kolmasosaa ihmiskehon nesteistä on faskiassa. Kun faskiaa venytetään ja kompressoidaan, neste puristetaan liikkeelle, ja kun venytys tai kompressio päättyy, nesteytyy kyseinen alue uudelleen = pesusieni-ilmiö

Timo Järvinen / Fysioterapeutti ja kehonhallinnan asiantuntija

Nesteiden puute aiheuttaa faskioiden yhteenliimautumisen, ja ilmeisesti jostakin tämän suuntaisesta on kyse myös omissa säärissäni.

Miltä se sitten tuntuu?

 
Sanottakoon disclaimeriksi heti alkuun, että nämä mielipiteet ja kokemukset ovat säärivaivaisen ihmisen esittämiä, ja joku muu voi kokea asian hyvinkin eri tavalla.

Mutta siis. Maanantaina Tia käsitteli yläkroppaani faskiaraudoilla, ja melkein voisin sanoa, että se ei tuntunut oikein miltään. Vähän hämärältä. Ja olkapäiden kohdalla vähän ärsyttävältä. Ei siis sattunut tolkuttomasti, mutta vähän kuitenkin olisi tehnyt mieli väistää.

No sääret sitten. Jos olkapäiden käsittely oli semiärsyttävää, niin säärten osalta touhu olikin yhtä v*ttus**tanaa alusta loppuun. Ai jumaliste että teki kipeää. Säärten ulkosyrjien käsittelyn kesti jotenkuten, sisäsyrjät saivat kiroilemaan aina kun unohdin keskittyä hengittämiseen, ja pohkeiden ja jalkapohjien kohdalla pitikin taas räkäitkeä. Jalkapohjia ja pohkeita oli tarkoitus käsitellä ensin rentona, sitten venytyksessä ja lopulta jännityksessä, mutta on kuulkaa tuo rentoutuminen vähän helpommin sanottu kuin tehty. Oli siis ihan kätevää, että käsittelijänä oli joku, jonka "yritä rentoutua" -kehotuksiin pystyi vastaamaan, että no ei s**tana pysty kun SATTUU!!!

Olen yrittänyt tietoisesti vähentää kiroilua, mutta jostain syystä se tuolla pöydällä aina tuppaa unohtumaan. Mutta jotain positiivista siinäkin; Tia totesi käsittelyn lopuksi, että sentään pystyin nyt kiroilemaan kun normaalissa jalkahieronnassa yleensä vain itken. No, totta.

Suosittelisinko ja kenelle?

Edellisestä kappaleesta saa ehkä toisenlaisen kuvan, mutta suosittelisin käsittelyä silti kaikille vaivaisille. Hoidon jälkeen jalat tuntuivat jotenkin hämärän kevyiltä, ja olisi voinut vaikka laittaa tanssiksi. Toki osa fiiliksestä johtui varmaan siitäkin, että jee se on nyt ohi... Mutta kuitenkin.

Hoidon perkeleellisyydestä huolimatta aion antaa Tian hyökätä kimppuuni toistekin. Säännöllisestä hieronnasta huolimatta sääreni eivät ole oikein osoittaneet paranemisen merkkejä, joten lataan nyt faskiakäsittelylle kovat odotukset. Ei minusta maratoonaria koskaan tule, mutta olisihan se hauskaa, jos ei tarvitsisi huutaa joka kerta kun joku tarttuu kiinni sääreen.

Jälleen on aika pelastaa pimppi

Kirjoitin samasta asiasta jo viime vuonna, mutta koska aihe on äärimmäisen tärkeä, otetaan uusintakierros. World Visionin Pelasta pimppi - Seis silpomiselle -kampanja on jälleen käynnissä, joten nyt on oiva tilaisuus kantaa oma kortensa kekoon.

Karmeaa luettavaa. Joka vuosi yli kolme miljoonaa tyttöä kokee tuon vastenmielisen aikuistumisrituaalin. Kun Suomessa ja monessa muussa maassa jäädään joululomalle, Keniassa alkaa cutting season. Silpomiskausi. Puistattavaa.

Toki myös kenialaiset äidit tahtovat tytöilleen parasta, mutta valitettavasti paremman tiedon puutteessa se paras on silpominen. Sillä tavalla köyhä tyttö pääsee hyviin naimisiin ja voi edetä elämässään. Koulunkäynti loppuu siihen, ja tyttö saa nuorena lapsia - mahdollisesti lisää silvottavia tyttöjä.

Kierrettä on vaikea katkaista ilman ymmärrystä ja ehkäisevää työtä, joten World Visionin panos on ratkaisevan tärkeä. Myös sinun ja meidän kaikkien panoksemme on ratkaisevan tärkeä, sillä ilman meidän panostamme ei ole WV:n panosta.

Voit auttaa World Visionia auttamaan kahdella tavalla:

Lahjoita 10€ lähettämällä tekstiviesti AUTAN numeroon 16499 tai

lahjoita haluamasi summa (minimi 10€) verkkomaksulla täällä.

Jätä lahjoitusta tehdessäsi osoitetietosi, niin saat hienon heijastimen.

World Visionin silpomisen vastainen työ tarkoittaa muun muassa vaihtoehtoisten väkivallattomien aikuistumisriittien järjestämistä, perinteisten silpojien kouluttamista uusiin ammatteihin, turvallisten asuntoloiden rakentamista koulutytöille sekä nuorten, vanhempien, viranomaisten ja uskonnollisten johtajien kouluttamista tyttöjen oikeuksista ja silpomisen vaaroista.

Eivät siis mene rahat hukkaan. Oman lahjoitukseni tein jo, joten ota sinäkin tämä sykäyksenä toimia. Lahjoita mahdollisuuksiesi mukaan, kirjoita aiheesta tai jaa tietoa. Kaikki apu on tarpeen, ja kaikesta avusta on hyötyä. Kampanja on voimassa 11.2.2018 asti, joten toimi NYT.