Infrapunasauna hellii kehoa

Julkaistu Keskiviikko-lehdessä 28.6.2017.

Rakastan lempeää lämpöä, mutta en viihdy perinteisen saunan kuumuudessa pitkään. Ratkaisu tähän yhtälöön löytyi paikallisen kuntokeskuksen infrapunasaunasta.

Olennainen ero tavalliseen saunaan verrattuna on alhaisempi lämpötila ja se, että kudokset lämpenevät syvemmältä. Hikoilu voi olla jopa 3-4 kertaa voimakkaampaa kuin tavallisessa saunassa. Miellyttävän lämmön lisäksi infrapunasaunalla on useita terveysvaikutuksia: se parantaa aineenvaihduntaa, nopeuttaa lihasten palautumista, helpottaa lihas- ja nivelkipuja, poistaa kuona-aineita ja lievittää stressiä.

Infrapunasaunaan pääsee mm. Fressillä.

Terveysvaikutusten saavuttamiseksi infrapunasaunan käyttöä suositellaan 2-3 kertaa viikossa kuukauden ajan, ja sopiva aika saunomiselle on noin puoli tuntia. Voimakkaan hikoilun vuoksi vettä on hyvä juoda ennen ja jälkeen saunomisen, ja juomapullon voi ottaa mukaan myös saunaan.

Viime kerrasta onkin jo vierähtänyt tovi, joten tiedän, minne menen seuraavaksi stressiä pakoon. Ja keho kiittää!

Älä kokeile tätä kotona -dieetti

Minulla oli mielessäni vähän erilainen juhannuspostaus kuin tämä, mutta niillä korteillahan sitä on pelattava, mitkä käteen jaetaan. Kateellisena katselin viikonloppuna eteerisiä tunnelmakuvia mökkirannoilta, juhannuskokoilta ja grillibileistä. Oma juhannuksenihan siis on näyttänyt tältä:

Mustikkakeittoa ja vettä. Namnam s**tana.

Torstai-iltapäivänä iski kummallinen heikotus, ja jalkoja kolotti ihan vietävästi. Ensin ajattelin aamuisen jalkahieronnan tehneen minusta toimintakyvyttömän, mutta illalla nousi lämpö ja vatsa alkoi tuntua omituiselta. Ei ollut hierojan syytä tämä, ei.

Jos täytyy sairastaa rajuin vatsatauti pariinkymmeneen vuoteen, niin miksipä ei tietysti vaikka juhannuksena. Isännälle totesin, että onneksi olen näin kotihiiri, sillä menevämpää ihmistä voisi ottaa päähän vielä enemmän. Ja onneksi oli niin kalsea keli, ettei pihalla olisi viihtynyt terveenäkään. Laittaa nimittäin nöyräksi, kun ei ihan oikeasti jaksa yhtään mitään - kun ei pysy edes hereillä. Nukuin käytännössä puolitoista vuorokautta putkeen.

Olen useampaan otteeseen miettinyt ja ehkä paristi ääneenkin sanonut, että olisi kiva saada joku kickstart painonpudotukselle. Elämähän tietysti oli, että haha just a sec. Tässä siis vielä ohjeet parin päivän hyvin kyseenalaiseen dieettiin:

1. päivän ruokavalio:
- aamun aikana 2 lasillista vapaavalintaista mehua
- 13.30 jacky makupala ja 2 tuc-suolakeksiä
- 19.00 lasillinen mustikkakeittoa
- 21.00 lasillinen mustikkakeittoa
- 22.30 jacky makupala

Päivän aikana satunnaisia närpittyjä vesihörppyjä. Huolehdi siitä, että vähintään puolet nautituista aterioista jäävät imeytymättä.

2. päivän ruokavalio
- 9.30 purkki maitorahkaa, loraus mehukeittoa, muutama cashew-pähkinä
- 14.30 pieni pala patonkia, puolikas siivu kinkkua, viipale sulatejuustoa
- 17.30 jacky makupala, pari tuc-suolakeksiä
- 20.30 muutama haarukallinen pulled porkia, viipale purkkiananasta, puolikas Kitkat-suklaapatukasta

Päivän aikana muutama lasillinen mustikkakeittoa ja vettä. Huolehdi siitä, että vähintään puolet nautituista aterioista jäävät imeytymättä.

Tulokset:

Paino: -3,0 kg
+: Voi syödä mitä haluaa ja miten paljon haluaa, vaikka suklaata.
-: Ei tee mieli syödä yhtään mitään, pientäkään määrää. Edes suklaata.
Kannatti [  ]   Ei kannattanut [x]

Että sellainen juhannus meidän residenssissä. Tänään söin jo annoksen kaurapuuroa. Sen syöminen kesti kolme varttia, mutta söin kuitenkin.

Kesälomahommia

Hei vaan hei! Täällä on vietetty ensimmäistä kesälomaviikkoa, joka tällä erää jääkin ainoaksi. Seuraava pätkä odottaa reilun viiden viikon päässä, jolloin koittaa kolmen viikon vapaus. Päätin tänä vuonna pitää lomani kahdessa erässä ihan siitä syystä, että arvelin olevani breikin tarpeessa myös näin alkukesästä. Neljä viikkoa putkeenkin on kiva, mutta minulle tuppaa iskemään viimeistään puolen välin tienoilla töihinpaluumasennus, enkä osaa nauttia loppulomasta enää kunnolla. Tämän ensimmäisen lomapätkän loppuessa saa siis ajatella, että pidempi pätkä on vielä edessä :)

Tämä lomapätkä käynnisteltiin siis viime perjantaina, kun maailman ihanin Saija tuli meille yökylään. Puhuimme etukäteen, että parempi, kun ei tehdä mitään suureellisia suunnitelmia vaan mennään fiiliksen mukaan. Varovaisia ja puolivillaisia heittoja terassista ja leffateatterista seurasi todellisuus: molemmat niin veretseisauttavan väsyneitä, ettei todellakaan pysty kykenemään. Siispä noutopizzaa ja muita mässyjä, saunaa, toisella silmällä katsottua leffaa ja höpöttelyä. Ja olipahan kuulkaa ihan maailman parasta. Parhautta on ystävä, joka on niin monessa asiassa samoilla linjoilla.

Lauantaiaamuna hyppäsin uskollisen citikkani kyytiin ja huristelin Keski-Suomeen käymään veljeni haudalla. Vein sinne tällaisen kukan:

Lintuteema jatkui. Ja jatkuu muuten syksylläkin eräässä muodossa, mutta tästä lisää myöhemmin.

Samalla reissulla jäin äitini luo yöksi, ja kuvasin taas kukkia ja kissoja. Kukkien kuvia en jaksanut käydä läpi, mutta katsokaa nyt näitä rakkaita:

Taavi-Iivari Juanes Patrizio Pölhö-Kustaa Kaikkonen. Tai ihan Taavi vaan.

Viiru-Oskari Pöllöpää, tai Pöllö-Oskari. Tai Viiru.

On muuten ehkä maailman huvittavinta, miten suloisella kiffimirrillä voi olla aina noin v*ttuuntunut ilme. Tyyppi näyttää siltä, kuin haistaisi jatkuvasti tuoreen sonnan.

Mänetkös siitä kameras kanssa...

Tässä ei tapella, vaan pestään.

Äitimuorini on kosmetologi, joten lauantaina piti ottaa hyöty irti. Samalla saatiin allekirjoittaneesta ehkä imartelevin otos koskaan:

Naamasta on tarkoituksella rajattu puolet pois, sillä pärstäni levisi patjaan kuin leipätaikina. Ja itsetuntoni ei todellakaan ole niin hyvissä kantimissa, että suostuisin näyttämään alkuperäistä kuvaa julkisesti missään.

Maanantai olla öllöteltiin kotosalla, mutta eilen suhailtiin isännän kanssa viemään kaikki rahat Keskisen Vesalle.

Varasimme hotellista 47-neliöisen huoneen, jonka huonekorkeus sai tilan tuntumaan valtavalta. Huoneeseen kuului myös oma iso parveke, joka jäi tällä reissulla hyödyntämättä kiitos perinteisten kesälomakelien. Pakolliset ruokakuvat myös mukana; tuo lehtipihviannos oli aivan käsittämätön. Tosin postasinkin jo Facebookiin, että jos hotelli näyttää ulospäin linnalta, sisustuksessa kaikki mahdollinen on kullanväristä ja omistajalla on fiksaatio miljoonaan, niin lienee ihan luonnollista saada pihviä tilatessaan niitä kaksi. Nälkä ei jäänyt, mutta toffeesuklaa-brownie kinuskikastikkeella, suolapähkinärouheella ja vaniljajäätelöllä oli silti pakko tilata. Kahdella lusikalla ja haarukalla tosin.

Ja kuluihan sitä rahaakin:

... ei tosin ollenkaan niin paljon, kuin olisi ollut mahdollista. Olin singota irti kaikista henkseleistäni, kun löysin outlet-osastolta Lumenen meikkejä; luottotuotteet murto-osahinnalla siihen nähden, mitä maksavat normaalisti marketissa. Kynsilakkakokoelma on ollut tarkoitus päivittää jo pitkään, BB:n pöksyjä tarvitsee aina, hömppäkirjoja ei voi koskaan olla liikaa, hyviä capricollareita on ostettava kahdet kun löytää hyvät, entisen laukun kantohihtojen putoaminen olalta sai verenpaineet nousemaan, ihoa on hyvä hoitaa, Catmandoon kengät olivat supersöpöt ja Mexxin lempparihajuvettä piti ostaa lisää, kun edellinen puteli on miltei tyhjä. Eli täysin perusteltuja kaikki, vai mitä?

Zoomataan silti vielä yhteen kohtaan:

En tykkää Mentoksista. Niin kuin yhtään. Mutta yllättäen toffee-suklaa-versiot hävisivät parempiin suihin ennen kuin isäntä ehti sanoa edes "saanko yhden".

Siinäpä sitä, ja puolet lomasta on tosiaan vielä jäljellä. Mitäs seuraavaksi keksitään?

Pikkuveljen haudalla

Kävin eilen veljeni haudalla ensimmäistä kertaa uurnanlaskupäivän jälkeen. Isovelipuoleni tuli mukaan, mutta järjestin asian niin, että ehdin olla haudalla ensin hetkisen yksin. Halusin mennä ensimmäistä kertaa sinne yksin.

Viikonlopun aikana useammassakin keskustelussa tuli esiin tunne siitä, että onko tämä edes totta. On se. Mutta silti, siitä huolimatta, että olin paikalla ensin siunaustilaisuudessa ja myöhemmin pidin sylissäni veljeni uurnaa, asia tuntuu kaukaiselta. Kuin unelta. Hautapaikka konkretisoi asian. Samoin valokuvat. En tosin pysty vielä katsomaan niitä - kuva isästäni kirkon pihan penkillä veljeni uurna sylissään särkee sydämeni.

Tunnevyöry haudalla oli valtava. Raastavan ikävän ja surun rinnalle on kuitenkin löytynyt uusi tunne: rauha. Veljeni on nyt turvassa, vailla kipua, ahdistusta tai pelkoa. Hautakivi on valtavan kaunis. Minulla on paikka jossa käydä. Eikä tarvitse enää koskaan miettiä, missä hän on, kenen kanssa ja kuka hänelle seuraavaksi tekee pahaa. Tiedän, että hän on tallessa.

Nuku vaan
anna maailman meluta
ja lättähattujen lesota
ne on kovin kaukana täältä

Nuku vaan
anna iiskotin isota
ja merirosvojen mesota
ne on vielä kaukana täältä

Linnunpoika, liepukkani hei
ruiskukka, nurmen nukka
kauniin kääntöpiirin alla olet tallessa

Linnunpoika, liepukkani hei
silkotukka, riepurukka
kauniin kääntöpiirin alla olet tallessa
kauniin kääntöpiirin alla olet suojassa
kauniin kääntöpiirin alla
Happoradio - Leevin laulu

Viikonloppufiilistelyjä kuvina

Heipparallaa. Mikkelissä on sadellut tänään vettä, mutta Savonlinnassa oli eilen kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä. Vietimme isännän kanssa yhden yön anoppilassa kissa- ja talonvahtina, ja roudasin myös kamerani reissuun mukaan. Minullahan on aloittelijalle oikein näppärästi sopiva Canonin EOS 1300D, jolla en osaa tehdä vielä juuri mitään, mutta olen kausittain kovinkin innokas kokeilemaan. Mitään taidepläjäyksiä kuvani eivät ole, mutta muutama ooh, mitähän tästä tapahtuu -räpsy muistikortille kuitenkin tallentui. Kuvasin lähinnä kukkia ja kissaa.

Kissaa, jonka suurinta hupia on kieriä auringon lämmittämässä hiekassa. Huoh.

Tähtisilmä, uusi lempparini. Näitä löytyy siis meidänkin kuistiltamme.

Anoppilan huvimaja.

Täytyy siis todeta, että ihan peruskauniita kuvia tuolla kameralla saa, vaikka vähän kädetön käyttäjä onkin. Valokuvauskurssia voisi harkita vakavasti, ja haaveilenkin jo objektiivista, jolla saisi kuvattua esim. joutsenia.

Savonlinnan torilla oli nyt viikonloppuna Street Food Fiesta, joten pitihän nekin kojut käydä ihmettelemässä läpi. Kamera tosin jäi silloin anoppilaan, mutta puhelin kulkee aina mukana:

Kojuja kojun perään. Naureskelinkin, että olisi näköjään pitänyt varata koko päivä aikaa kiertelyyn ja syödä jokaisesta jotain. Näin muun muassa suklaasta tehtyjä korkokenkiä. Erityisesti mieltä lämmitti kuitenkin kahden kaveruksen minimaalisen kokoinen koppero, josta myytiin tällaisia:

Sipsejä mukissa! Nerokasta. Herkkumuki maksoi 4 euroa, ja päälle sai valitsemansa kastikkeen (tietysti valkosipuli). Vaan kun eivät pidä nälkää koko päivää, niin iltapalaksi tehtiin vielä pizzaa:

Välähtipä tuossa mieleeni, että jos instatiliäni seuraa, niin päällimmäinen ajatus voi herkästi olla ihmekös tuo, että olet lihava. Mutta puolustaudun sillä, että elelen jotakuinkin 80-20-säännön mukaan, ja kuvaan syömisistäni ehkä sen 20%. Kanafileet ja jauhelihakeitot eivät kiinnosta ketään, mutta #fitnessfood -tägätyt sipsit mukissa saavat aikaan tykkäysryöpyn :)

Siinäpä niitä. Ensi viikonloppuna saan maailman parhaan Saijan yökylään, sillä päätimme, että koskaan ei voi olla liian vanha pyjamapartyihin. #fitnessfood-kuvia siis todennäköisesti luvassa lisää. Ja alkaapa perjantaina muuten kesän ensimmäinen lomapätkäkin! Hymyilyttää pelkkä ajatus jo nyt, joten perjantaina lienen sen näköinen, kuin olisin nukkunut henkari suussa.

Aurinkoista alkuviikkoa, oli keli mikä hyvänsä!

Näkökulmaa valmentajan avulla

Julkaistu Keskiviikko-lehdessä 7.6.2017

Kaikenlainen hyvinvointi on ollut jo pitkään tapetilla, ja media pursuaa vinkkejä parempaan elämään. Jos aiemmin oli trendikästä treenata mahdollisimman kovaa ja hampaat irvessä personal trainerin karjuessa vieressä, nyt ollaan menty enemmän kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia. Pelkkä salaatin pupeltaminen ja punttien kolistelu ei enää riitä, vaan kaivataan laaja-alaisempaa elämänhallintaa.

Tia Ruhanen on yhdeltä koulutukseltaan wellness coach, ja hänen asiakkaikseen hakeutuvat henkilöt, jotka kaipaavat pysyviä muutoksia elämäänsä. Kaikkea on jo kokeiltu, mutta omat rahkeet eivät tunnu riittävän, joten wellness coachilta etsitään apua ja tukea esimerkiksi elämäntaparemonttiin.

- Wellness coachingin pääpainopiste on mentaalivalmennuksessa ja asiakkaan kanssa keskustelemisessa. Valmentaja ei anna valmiita ohjeita vaan esittää kysymyksiä, ja asiakas antaa itse vastaukset. Kun esimerkiksi terapiassa käydään läpi henkilön menneisyyttä, wellness coachingissa keskitytään elämään tästä hetkestä eteenpäin. Wellness coach on oivalluttaja, joka auttaa asiakasta tekemään itse muutokset omassa elämässään.

Karin Purhonen haki wellness coachingista tukea elämänmuutosprojektiinsa. Personal trainer oli jo hankittu, joten kun treenit ja ruokavalio alkoivat sujua omalla painollaan, wellness coach auttoi keskittymään muihin asioihin, jotka tukivat uutta arkea. Karinin kohdalla tämä tarkoitti levon määrää, stressin vähentämistä ja asioiden priorisointia.

- Harjoitukset olivat hyvin yksinkertaisia. Kahvinjuontia suositeltiin välttämään klo 16 jälkeen, ja nukkumaan tuli mennä viimeistään klo 22-23. Piti opetella jakamaan vastuuta ja olemaan kontrolloimatta kaikkea, sekä olemaan suorittamatta. Perheenjäsenten piti antaa osallistua kotitöihin, vaikka he viikkaisivatkin pyyhkeet väärin.

Karin sanoo olevansa valmennuksen jälkeen rennompi, ja stressitasot ovat laskeneet. Vireystaso on noussut riittävän unen myötä, ja elämä kulkee eteenpäin ilman kaiken kontrollointiakin.

- Ihminen urautuu helposti ja on omien tapojensa orja. Wellness coach voi nähdä solmukohdat ja auttaa eteenpäin, mutta oivallukset ja muutos lähtevät aina omasta itsestä.


************************

VIIKON YLLÄTYS

Lukeminen. Luin nuorempana paljon, ja edelleen rakastan chiclit-hömppää. Pitkän aikaa kuitenkin tuntui siltä, ettei lukemiselle ollut koskaan aikaa. Nyt olen iltaisin mennyt hieman normaalia aiemmin sänkyyn, ja käyttänyt lukemiseen ja rauhoittumiseen puolisen tuntia. Yllättäen aikaa on, kun sitä järjestää. Illan puolituntinen ei ole mistään pois, ja yöpöydälläni oleva pokkaripino hupenee pikkuhiljaa. Tai hupenisi, ellen jatkuvasti ostelisi uusia…

VIIKON PARAS

Rauhalliset kävelylenkit. Pidän salitreeneistä ja vauhtikestävyystunneista, mutta kevään mittaan eteen tulleet tapahtumat ovat vaatineet veronsa, ja aina ei energia riitä apinanraivotreeneihin. Jos en hektisen työpäivän jälkeen jaksa puhua kenellekään, vedän lenkkarit jalkaan, kuulokkeet korville ja käppäilen yksin nauttien ulkoilmasta. Lenkkikaverit ovat useimmiten tervetulleita, mutta silloin tällöin oma seura on se paras.

VIIKON VINKKI

Anna omalle ajalle tilaisuus. Oma laatuaika on jo käsitteenä klisee, mutta useimmille kuitenkin tärkeää. Jos kiire painaa päälle ja joka puolelta hengittää joku niskaan, kokeile ensin irrottaa päivästä vaikka varttitunti. Lue, piirrä, kävele, venyttele, joogaa, kuuntele musiikkia, soita ystävälle, katso Youtubesta kissavideoita. Pääasia, että teet juuri sitä mitä haluat, mutta mille ”ei ole aikaa”. Varttitunnista voi tulla tapa, ja äkkiä aikaa voi löytyä enemmänkin.

Drunk June

En haluaisi valittaa, mutta valitan silti. Vaikka tiedänkin, että säästä valittaminen on suunnilleen yhtä hyödyllistä kuin... no, joku ei-hyödyllinen toiminta.

Olen huomannut, että minustakin löytyy valittajamummo. Tiedättehän; sellainen, jonka mielestä ennen oli kaikki paremmin. Ei vaan kuulkaa minun nuoruudessani jne. Mutta kun niinhän se menee. Eivät kuulkaa olleet lapsuuden kesät tällaisia. Kesällä oli kuuma ja talvella kylmä. Kesä alkoi koulujen loputtua, ja jatkui jonnekin syyskuun alkuun. Ei kuulkaa silloin 80-90-luvun taitteessa mietitty 2.6., että perhana kun tuli jo ne talvivaatteet pakattua pois. Lämmintä huivia on ikävä niin ulkona kuin töissä myös sisällä.

Olen tämän viikon kärvistellyt hupparissa, sillä kesä katsotaan kalenterista eikä lämpömittarista. Tämän aamun +2 astetta sai minutkin nöyrtymään, ja kaivoin töihin lähtiessä palttoon niskaani. Äitini lähetti eilen kuvaviestin saatesanoin saatana lunta sataa, josta inspiroituneena tein meemin:

Oikeasti, kesäkuu, get your shit together.

No niin. Nyt kun on ensin lähdetty liikkeelle negatiivisella asenteella ja matalalla energialla, voidaan fiilistellä viikko sitten napattua kuvaa lenkkireitin varrelta:

Noin. Mikä tuossa muka on niin vaikeaa? Vähän auringonpaistetta ja parikymmentä astetta lämmintä. Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä.