Ihmisvaatteita!

Tiedättekö sen tunteen, kun on kaikin puolin hyvä päivä ulkonäkö- ja poseerauslogistisesti? Minä en. Olen tällä hetkellä sairaslomalla koska semikuume, en todellakaan viitsinyt aamulla piirtää itselleni naamaa ja no, minä en vain onnistu valokuvissa. Koskaan. Enkä varsinkaan, jos pitää jotenkin yrittää poseerata. Osaan nimittäin tasan yhden asennon: justiinaposeeraus kädet lanteilla. Hot as hell.

Tulin kuitenkin tilanneeksi muutaman ihmisvaatteen, ja päätin postata ne tänne todisteeksi siitä, että olen joskus ostanut johonkin muuhunkin kuin jumppaamiseen soveltuvia vaatteita. Siitäkin huolimatta, että yksin suoritettu kuvaussessiokin vastaa painajaista. Menen ihan lukkoon kameran edessä, enkä haluaisi muutenkaan ikuistaa nykyistä olomuotoani. Ja jos nyt muuten saankin aikaiseksi oman itsekritiikin ohi menevän otoksen, vähintään unohdan nostaa suupieliä ylöspäin. Resting bitch face lienee tuttu käsite?

No mutta. Sen kunniaksi, ettei tällä kertaa tarvinnut palauttaa yhtään vaatekappaletta, tässäpä nämä:

Pehmoistakin pehmoisempi neuletakki tuollaisella kivalla vetskarijujulla.

Hauska lörppäpaita melkein paljailla olkapäillä. Näyttää semisti raskausvaatteelta, mutta eipä mallikaan mikään ballerina ole.

Toinen hauska lörppäpaita ylimääräisellä kangaskaistaleella.

Hippiloimi. Kyllä tällekin joku käyttöpaikka löytyy.

Vielä yksi lörppäpaita ns. lorttonaruilla. Tässä narut tosin ovat vain koristeena, eikä mitään karkaa vaikka ovatkin auki :P

Noin! Kylläpä vaan olen ylpeä suorituksestani ;) Muita, jotka eivät vaan osaa?

Superhyvä suklaa-hasselpähkinäpiirakka

Hei vaan hei! Täällä on edetty semiflunssailussa siihen pisteeseen, että tekemättömyys alkaa ottaa toden teolla päähän ja salille on suoranainen ikävä. Mutta koska ei kiinnosta leikkiä hengellään, on keksittävä jotain muuta. Tänään se muu oli suloinen suklaapiirakka :) Tässä K-ruoka -sivuilta bongattu ohje:

Suklaa-hasselpähkinäpiirakka

2 kananmunaa
2 dl sokeria
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 ½ tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
2 dl kahvia

Kuorrutus:
200 g Nutellaa tai muuta hasselpähkinä-kaakaolevitettä
50 g tummaa suklaata
½ dl hasselpähkinöitä

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon sulatettu, hieman jäähtynyt rasva.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan vuorotellen hieman jäähtyneen kahvin kanssa. Vältä turhaa sekoittamista. (Taikina jää melko löysäksi.)

Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija 30 cm). Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes pohja on kypsä.

Lusikoi suklaalevite pursotinpussiin tai pieneen muovipussiin. Leikkaa pussiin pieni aukko ja pursota levite piirakan päälle raidoiksi.

Taita suklaa paloiksi. Leikkaa palat vinottain puoliksi ja puolikkaat edelleen paksuussuunnassa puoliksi. Näin saat suklaakolmioita, -suikaleita ja -rouhetta. Puolita hasselpähkinät. Koristele piirakka suklaalla ja pähkinöillä. Tarjoa kahvin kanssa.

Uin vastavirtaan ainoastaan piirakkavuoan koon kanssa - kotoa sattui löytymään 24-senttinen, joten osan taikinasta jaoin paperivuokiin. Ja koska tumma suklaa on useimmiten plääh, käytin maitosuklaata. Mutta eipä tuo siitä ainakaan pilalle mennyt :)

Suloisen suklaista sunnuntaita!

Strawberry pie forever - not so Strömsö version

Isäntä bongasi jo alkukesästä ihanan Sanjan blogista mansikka-valkosuklaa-piirakan ohjeen. Pitkin kesää olen silloin tällöin poiminut puheesta "pitäis joskus tehdä" -tyyppisiä sivulauseita, ja tänään oli vihdoin se päivä.

Sanottakoon tähän väliin, että minä en todellakaan ole mikään kodin hengetär. En erityisemmin välitä makeista leipomuksista, joten niitä ei tule oikein tehtyäkään. En ymmärrä miksi pitäisi viitsiä pungertaa itse esimerkiksi pullataikina, kun raakapakasteetkin on keksitty. Kädettömyyteni ulottuu keittiöstä myös viherkasvien hoitoon - tänään huomasin tappaneeni keväällä tuparilahjaksi saadun traakkipuun.

No, onneksi olen noin muuten ihan mukava.

Joka tapauksessa. Jossain mielenhäiriössä tulin sanoneeksi, että eihän se nyt niin kauhean vaikeaa voi olla. Ja siis joo, eihän se varsinaisesti olekaan. Joku enemmän leipova vain olisi ehkä tullut ajatelleeksi asioita, jotka eivät omaan mieleeni putkahtaneet.

Koska resepti on Sokerivaltakunnassa jo esitelty, en viitsi kopioida sitä tähän. Suunnilleen näillä + parilla muulla aineksella saatiin homma käyntiin:

Jo taikinan teko meinasi kirvoittaa ensimmäisen ärräpään (siis pitäiskö tähän riittää yks kananmuna, pitäiskö tästä muka tulla jotain, aijoo no tuleehan tästä). En kuitenkaan luovuttanut, ja tässä vaiheessa näytti vielä hyvältä:

Tosin. Tämä on se vaihe, jossa enemmän leipomista harrastava olisi todennäköisesti luottanut vaistoonsa. Tulevaisuuden varalle vinkki itselle: jos näyttää/tuntuu siltä että täytettä on liikaa (=piirakkavuokasi on liian matala), ei ole pakko tunkea siihen kaikkea.

Sain myös aikaiseksi taikinalevyn piirakan päälle:

So far so good.

Mutta. Kun sitä täytettä nyt oli ns. riittävän reilusti ja vuoassa liian matalat reunat, vilkaisu uuniin sai tarttumaan varotoimenpiteisiin, ja asettamaan leivinpaperilla vuoratun uunipellin ritilän alle. Koska:

Toinen vinkki tulevaisuuden varalle: liian matala vuoka + kiehuva täyte = sotkua.

Noooh, pikkuvikoja. Ensi kerralla eri vuoka tai jäitä hattuun täytteen kanssa. Ja kyllä, käytin juuri sanoja ensi kerralla, eli kokeileva keittiö jatkanee toimintaansa, jahka tämän kertaisista itsetuntokolhuista on päästy yli.

Lautaselle nostettuna tuotos näytti lopulta tältä:

Ei aivan täysi katastrofi, mutta olihan se Sanjan tekele vähän eri näköinen ;) Pääasia kuitenkin, että maku oli kuulemma odotusten mukainen.

En tosin uskaltanut kysyä, mitkä ne odotukset olivat.

... and that's who I am

Kompastuin vanhaa blogia lueskellessani ...and that's who I am -sivuston kuvista tehtyyn postaukseen, ja askartelenpa sellaisen nyt tännekin. Kaikki kuvat on lainattu kyseiseltä sivustolta.

Miehen ja parin läheisimmän ystävän kanssa tulee viljeltyä huumoria, joka tuskin naurattaisi ketään muuta. Vai mitä Saija, mahtaisiko "turvasana peruna" lämmittää ketään muuta? :)

Vähän ehkä ylidramatisoituna, mutta tavallaan totta. En kanna kaikkea maailman painoa harteillani, mutta elämäni suurinta kriisikautta ei ole koskaan käsitelty loppuun ammattilaisen avustuksella. Joskus siis mietityttää, kostautuuko tuo kyl mie pärjään -asenne joskus myöhemmin.

Näin. Tie on silti pitkä ja kivinen.

Tällä hetkellä tuntuu juuri tältä. Seuraavaan pitkään lomaan lienee ainakin 9kk matkaa, joten paremman puutteessa on tyydyttävä vitamiiniostoksiin.

En välitä festareista, mutta rakastan livemusiikkia. Keikoilla tulee silti käytyä ihan liian vähän.

Hyvät tai huonot asiat, itse kerrottuna tai muilta kuultuna. TV-ohjelmat, elokuvat, musiikki.

Kertakaikkisen veemäinen vaiva, jolle ei mahda mitään. Erityisesti rakastan tilanteita, joissa joku pitää hyvänä ajatuksena kommentoida naaman muuttunutta värimaailmaa.

Ei paljon lisättävää. Jos nirsoudesta järjestettäisiin SM-kisat, sijoittuisin todennäköisesti mitaleille.

Voi kyllä. Selfiehetkistä ei koskaan selvitä helposti parilla kuvalla, ja muiden kuvattavana oleminen on täysi painajainen.

Syyllinen tähänkin, mutta kovasti yritän vähentää.

Entä jos se on pahaa?

How I Met Your Mother, Frendit, Will&Grace, Dharma&Greg ja mitä näitä nyt on. Saan myös erityisiä kiksejä siitä, jos omistan kokonaisia sarjoja dvd-bokseina.

Kauppalappuja, to do -listoja, mitä tahansa listoja.

Pärjään mielestäni paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla, ja haluaisin kirjoittaa leipätyökseni. En vain vielä tiedä, mitä.

Harmi, että kissa on harvoin yhtä innoissaan hellyydenosoituksistani.

... and who are you? :) Mukavaa viikonloppua!

Ihanaa masokismia

Oho. Mitenkäs tässä taas näin kävi? Ihan vahingossa tietenkin. Mitään virallista tarvetta ei pitänyt olla, mutta niin vaan löysin itseni eilen (taas) urheiluliikkeestä.

Mutta oli tälle visiitille oikeastaan ihan hyvä syykin. Muistin hierontareissua kaupungille tehdessäni, että näin joitakin viikkoja sitten jossain Intersportin kuvastossa erilaisia kehonhuoltovälineitä. Painelin suoraan treenivaaterekkien ohi hokien mielessäni et tartte mitään et tartte mitään, ja pysähdyin välinehyllyjen läheisyteen.

- Moi! Oliko sulla mielessä jotain ihan erityistä?
- Itseasiassa joo. Energeticsillä on semmonen kaulimen näköinen itsemurhaväline.
- ... pitää muuten paikkansa!

Ja niin yksi asia johti toiseen:

Energetics hierontarulla

Ensi kohtaamisemme oli... kivulias. Mutta sen verran antoisa, että eiköhän tästä ihan toimiva suhde saada aikaiseksi.

+ maltillinen hinta
+ helppokäyttöisyys
+ mainio apuväline niihin hetkiin, kun ei syystä tai toisesta pääse käymään hierojalla
- ei korvaa hierojaa
- AU.

Suosittelen kaikille lihaskalvovaivaisille tai muuten vain masokisteille. Mutta kuten sanottua, ei korvaa oikeaa hierojaa: itse rullaillessa ainakin minulla on tapana keventää otetta jos sattuu liikaa, kun taas hierojalla käydessä vastaus huutoon/ulinaan on "mmmhmm" ja kipu jatkuu. Oiva ensiapu silti :)

Kirjoittaja ei tee maksettua yhteistyötä Intersportin tai Energeticsin kanssa (ei sillä, että kieltäytyisi pyydettäessä), vaan toivoo vilpittömästi kanssaihmisilleen terveitä sääriä ja epäjumisia lihaskalvoja. Ja itselleen myös. Että voisi joskus hyppiäkin vähän.

3 asiaa

Täytepostausta jälleen :) Vähän ehkä tympii jo itseänikin, mutta tällä hetkellä on mentävä tällä. Viimeaikoina ajatukset ovat olleet muualla, joten blogi on ottanut iskut ensimmäisenä. Kunnioituksesta asianomaisia kohtaan olen juuri niin ärsyttävä etten avaa asiaa enempää - totean vain, että on vaikeaa kirjoittaa kepeästi silloin, kun sydän on raskas.

Tässä joka tapauksessa random-juttuja kolmen sarjoissa:

3 asiaa, joista pidän

• tanssiminen ja laulaminen silloin, kun olen yksin
• virtaavan veden katseleminen (mitä isompi puro/joki/virtaus, sen rauhoittavampi)
• Frendit-sarjan käyttäminen ns. taustahälynä (en varsinaisesti katso tv:tä, mutta naureskelen jutuille toisesta huoneesta)

3 asiaa, joista en pidä

• itsestäni nälkäkiukkuisena
• epäreiluudesta ja -kypsyydestä
• ötököistä

3 asiaa, joita tein viikonloppuna

• ostin ihmisvaatteen (mustan neuletakin)
• tyhjensin takapihan kesäkukkalaatikot
• treenasin jalkoja

3 asiaa, joita osaan

• palvella asiakkaita
• vaistota asioita
• nostaa pikkuvarpaat viereisten varpaiden päälle auttamatta käsillä

3 asiaa, joita en osaa

• viheltää
• tehdä kärrynpyörää
• kävellä korkokengillä

3 asiaa, joita haluaisin osata

• ottaa asioita vähemmän henkilökohtaisesti
• punnertaa yhdellä kädellä
• laulaa paremmin

3 asiaa, mitä minun pitäisi tehdä

• pestä ikkunat
• inventoida vaatehuone
• pitää enemmän yhteyttä ystäviin

3 asiaa, joista stressaan

• työkiireet
• paino
• mikä minusta tulee isona

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan

• bodybalance
• lukeminen
• sohvan kasvattaminen kiinni selkänahkaan

3 asiaa, joista puhun usein

• treenit
• kissat
• työt

3 asiaa, joita puen mielelläni päälle

• treenivaatteet
• hupparit
• vaatteet, joissa on joku "juju"

3 asiaa, joita en pue päälleni

• freddyt (en kyllä ole koskaan kokeillut, joten never say never?)
• kapealahkeiset verkkarit
• virkatut bikinit

3 asiaa, joita haluaisin hankkia

• ihmisvaatteita
• paremman itsetunnon
• kesämökin

3 asiaa, joista unelmoin

• matka Australiaan ja/tai Amerikkaan
• itsensä elättäminen kirjoittamalla
• että vielä joskus pystyisin juoksemaan

3 asiaa, joita pelkään

• läheisten menettäminen
• ampiaiset sun muut pistävät otukset
• yksin liikkuminen pimeällä

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa

• saisin hankittua lisää ihmisvaatteita, häshtäg #muotipukeekaikkia
• syksy menisi väsymyksen suhteen kivuttomammin kuin aiemmat
• sääreni lakkaisivat kiukuttelemasta joka kerta, kun vähän hyppään

Noin, sepäs oli hankalaa :) Aurinkoista ja stressivapaata viikon alkua!

Toinen bodyjam

Ookoo. Lupaan nyt heti alkuunsa, että en kirjoita jokaikisestä bodyjam-tunnista erikseen. Mutta nyt on vaan ihan pakko vähän hehkuttaa.

Ensimmäisen jamittelun jälkeenhän ilme oli tämä:

Mis me ollaa ja ooks mäki siel?

Voisi ehkä sanoa, että jotain on mennyt oikein/jakeluun, jos eilisen tunnin jälkeen naama näytti tältä:

Aaaaaaaaaa olen ihan liekeissä vieläkin! Siis niiiiii-iiiiiin mahtavaa, en kestä <3

Joo. Yleensähän esimerkiksi combat-tunneilla olen aina vakipaikallani, samassa kohtaa jumppasalia. Eturivissä, mutta hieman sivummalla. Combatissa tämä toimii erinomaisesti: näen ohjaajan silloin kun tarvitsee, mutta tilaa on ympärillä paljon enkä tunne olevani niin "esillä". Combatissa kuitenkin tehdään aivan jäätävän paljon enemmän toistoja, ja esimerkiksi 128 suoraa onnistuu vahtimatta ohjaajan jokaista liikettä. Eikä combatissa pyöritä ympäri.

Viime viikolla toljotin myös jamissa vakipaikallani, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun ohjaajan näkee sivusta ja vähän kauempaa, oma vuosia uinunut jamikoordinaationi ei kerta kaikkiaan riitä hahmottamaan, kumman olkapään kautta sitä nyt pitikään pyörähtää. Tuloksena on hämmentynyt ja kömpelö jumppari, jolla on kaksi vasenta jalkaa ja kädet aina jotenkin väärin.

Eilen ryysäsin saliin ensimmäisenä, ja torppasin itseni eturiviin, keskelle salia ja suoraan ohjaajan eteen. Annan udellessa mahdollisista epäselvyyksistä totesin ykskantaan "kaikki pyörähdykset". Vahdin ohjeita kuin haukka, ja yllättäen paraatipaikalta myös sisäistäminen oli vähän eri luokkaa kuin edellisviikolla.

Sitten pitikin enää vain antaa palaa. En edelleenkään näyttänyt Gandalf Archerilta ja muutama juttu jäi vielä wtf-osastolle, mutta kuinka tuhottoman paljon enemmän sainkaan irti tunnista! Jopa ne pyörähdykset tuntuivat ihan loogisilta kun näki, mihin suuntaan oli oikeasti tarkoitus mennä. Ja kuinka paljon enemmän tehoja sai irti, kun ei tarvinnut miettiä enää ihan jokaista askelta.

Mitä tästä opimme? Menkää sinne eturiviin ohjaajan eteen ja lupaan, ettette kadu. Lopputuloksena on AHH eli Aivan Hirveä Hiki, kylmät väreet kun on vaan niin hemmetin hienoa, ja tunnin jälkeen hymystä säteilevä naama. Ei kuulkaas ollenkaan huono.

Syysjärkytys ja uusi tukka

Aloitetaan tämän aamun järkytyksellä:

Siis anteeksi nyt vaan, mutta mikä tämä lämpötila oikein on? Päivisin onneksi vielä tarkenee, mutta tänä aamuna meinasi poru päästä. Reklamaatio! Nousen barrikadeille välittömästi!

Hassua, miten sama ilmiö toistuu joka syksy, ja toisaalta joka kevät. Keväällä en malta luopua lämpimistä vaatteista, ennen kuin lämpötila heiluu reilusti yli kymmenessä. Muistan vielä keväältä sen hetken, kun tulin jumppatunnilta/salilta huppari päällä, ilman takkia. En muista lämpötilaa, mutta oli se enemmän kuin neljä. Keväällä neljän lämpöasteen päivinä/aamuina minulla on todennäköisesti ollut pipo, tai ainakin hanskat. Ja takki.

Tänä aamuna koin hupparin asialliseksi vaatetukseksi vallitseviin keliolosuhteisiin. Ei pipoa, hanskoja eikä edes takkia. Ja sitten valitan, kun on kylmä. Mutta kun päivällä tarkenee kuitenkin ja vielähän on melkein kesä.

.....

Kävin eilen ihkupihkun luottoparturini Tiinan hoivissa. Hiusteni kirkas puna oli kulahtanut, juurikasvu vaati toimenpiteitä ja latvatkin kaipasivat huomiota. Alunperin olin ajatellut jatkaa kirkkaalla kokopunaisella linjalla (koska kaapissa on vielä 4 Colormask-tuubia), mutta jotenkin tuo takavasemmalta hiippaillut syksy sai kaipaamaan jotain muutosta. Mie en nyt tiedä yhtään mitä mie haluan, toisaalta punaista koska miulla on ihan hirveesti maskeja jälellä, mutta toisaalta joku tumma tyvikin ois kiva jajaja... Sano sie miten on hyvä.

Tiina hypisteli tukkaani aikansa ja totesi keksineensä ratkaisun. Tummempi tyvi, mutta pituuksiin sitä punaista, jota voin ylläpitää maskeilla. Joo!

Punainen, mutta ei liian. Valosta riippuen joko tumma, hehkuvan punainen tai aavistuksen violetti. Uu mama.

Kaikilla pitäisi kyllä olla yhtä ihana tukkatohtori kuin minulla. On jotenkin hirveän kätevää, kun ei oikein ikinä tiedä tarkalleen mitä haluaa, mutta aina tulee hyvä. Eikä tarvitse jännittää sanoessaan että tee jotain. Sen lisäksi, että parissa tunnissa maailma tulee parannettua ja ryhtikin jotenkin oikenee, on joka kerta lähtiessä sellainen fiilis, että tällainenhän tästä piti tullakin.

Niin tälläkin kertaa. Kirkas kokopunainen oli hyvä, mutta niin on tämäkin. Syksyn tullen kaipaa tukkaväriinsäkin syvyyttä, ja sitä tuo kaivattu tummuus tuo juuri sopivasti. Tai ehkä tummempi look vaan kuvastaa paremmin synkkää ja kieroutunutta (#darkandtwisted) sielunmaisemaani, ha ;)

Ensimmäinen bodyjam pitkään aikaan

Noniin. Fressin syyskausi on potkaistu käyntiin, ja eilen pääsin pomppimaan kauan himoitsemalleni Bodyjam-tunnille. Mitenkäs se sitten sujui?

Tanssinhan siis olisi pitänyt näyttää jotakuinkin tältä:



No näyttikö? Omasta tanssistani ei kuvia tai videota ole (valitettavasti, menetys on valtava), mutta kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Kasvoillani näkyi tunnin aikana noin neljä ilmettä, jotka näyttivät suurin piirtein tältä:

1. Eli siis oikea jalka menee niinkun polven avauksella sivulle kolmesti, samalla kun koko jalkapohjaa pitäis pystyä liikuttamaan, ja molempien käsien pitäis mennä vasemmalle, ja pitäis vielä muistaa että ensin alas, keskelle ja sitten ylös? Joo okei.
2. Että MITÄ sie just teit?
3. Niin että tällanen seitsemän askeleen rykelmä, joista kolmella viimesellä pitäis pyörähtää ympäri ja vielä pysyä tasapainossa, ja muistaa minne päin seuraavaks mennään? Tuplatempolla? Are you kidding me?
4. Jaa että ei tää ois tunti eikä mikään jos kaikki menis heti jakeluun? Niin mutta kun entäs jos haluais osata kaiken heti? / On oikein ystävällistä tarjoutua tunnin loputtua käymään läpi muuvsseja, jos on jotain epäselvää tai jos joku ei suju. No ei suju ei, mutta en kai mie enää tässä vaiheessa muista mitä en osaa!

Pääosaa koko tunnin taisi näytellä ilme numero 2. Ohjaaja-Anna on aivan upean ihana ja hänen tanssiaan voisi katsella loputtomiin, mutta ei se oma meno ihan hirveän nätiltä vielä näyttänyt :D Onneksi ei tarvitsekaan, koska onhan tuossa aikaa opetella. Ohjelma vaihtunee muutaman viikon sisällä, mutta sitä uutta jankataankin sitten seuraavat kolme kuukautta.

Ai että. Vaikka jamikunto on lievästi sanottuna kadoksissa enkä voi ymmärtää, miten tämä on muutama vuosi sitten voinut tuntua helpohkolta, niin kyllä siitä vaan kipinä jäi. Ei juma mie oon huono, mutta kyllä miusta vielä hyvä tullee. Jos ei vielä ens kerralla, niin jossain vaiheessa kuitenkin.

Welcome back, oh how I've missed you.