Seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa

Nonni. Minun ei kuuna päivänä pitänyt sotkeutua blogeineni Facebookiin eikä Blogloviniin, mutta nyt olen tehnyt molemmat. Jos siis haluat nähdä jorinoitani suoraan uutisvirrassasi, käy toki liittymässä joukkoon tummaan.

Blogin Facebook-sivuille pääset tästä, ja Bloglovinissa seuraaminen onnistuu tästä.

Kaunista sunnuntaita!

Eka viikko loman jälkeen

Puuh. Mitenhän sen nyt sanoisi - lomalaiselta on otettu luulot pois ja ensimmäinen työviikko takana. Kerrataanpa ihan omankin muistin virkistykseksi, miten sujui.

Maanantai. Olen kaukoviisaasti ottanut edellisenä iltana pitkästä aikaa melatoniinin, joten yö sujuu mitenkuten kohtalaisesti. Aamuherätys tuntuu neljän viikon jälkeen siltä, kuin joku tunkisi jääpuikkoa sieraimesta sisään. Hetken aikaa menee miettiessä, että missä järjestyksessä sitä yleensä arkisin aamutoimet tekee, mutta lopulta selviän kuin selviänkin työpaikalle. Sähköpostit ovat tukkeessa (kyllä, niitä on vahdittavana kaksi), puhelin laulaa aamusta alkaen. Pääsen sammuttamaan uutta tulipaloa heti, kun olen saanut edellisen tyrehtymään. Sähköpostiin tippuu hoidettavia asioita saatesanoilla "Anni tuuraa". Harmillista sinänsä, etten ole puolesta niistä ikinä kuullutkaan. Logistiikkapäällikkö kysyy, voisinko pyytää Katriinalta laskukopion. Sanon voivani, kunhan joku kertoo ensin, kuka on Katriina, missä yrityksessä hän työskentelee ja onko hänelle olemassa joku yhteystieto.

Heinolan työkaveri soittaa ja kysyy, miten menee. Vastaan miettiväni, kuka olen ja minkä takia tulin tänne. Tuurausrysästä huolimatta nautin olla yksin toimistolla, harvinaista herkkua. Työpäivän jälkeen VÄSYTTÄÄ.

Tiistai. Maanantai potenssiin kaksi. Työkaverin tietokone, jota tarvitsen aamuisin muutamaan hommaan, ei käynnisty ollenkaan. Tuuletin ei toimi kunnolla, joten järjestelmän käynnistäminen on vaarallista - kone sammuu 15 sekunnin kuluttua käynnistysyrityksestä. Vedän noin 10 sekuntia kestävän, ääneen puuskahdetun et j*******a s*****a p*****e ole tosissas enää -raivarin. Muutaman sisään-ulos-sisään-ulos -hengityksen jälkeen soitan tekniseen tukeen, lupaavat hoitaa asian keskiviikkona. Jälkikäteen jo naurattaa. Sanoin maanantaina, että keskiviikkona varmaan jo tuntuu, kuin ei olisi ollut lomalla ollutkaan. Ei tuntunut - tuntui jo tiistaina.

Käyn illalla miehen kanssa uimassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Julkisella rannalla bikineissä. Uskalsinpas!

Keskiviikko. Huomattavasti rauhallisempaa kuin tiistaina. Saan purettua sähköpostisuman, puhelin on suhteellisen hiljaa ja asiakkaat mukavia. Saan tehtyä asioita, joita olisin halunnut tehdä jo maanantaina. Tuotannon työkaveri tulee kysymään, miksei kopiokone toimi. Vastaan hymähdellen etten tiedä, mutta voin hakea kohta pesäpallomailan avuksi. Kaveri kysyy, miten näin rauhallinen ihminen voi puhua tuollaisia. Totean omaavani piileviä kykyjä.

Illalla käyn hutkimassa alkuviikon turhautumisen bodycombat-tunnille, ja menen sen jälkeen vielä uimaan. Järvessä kelluessa, vain omaa hengitystä kuunnellessa ja pilviä katsellessa tuntuu niin raukealta ja rauhalliselta, ettei viitsisi lähteä pois ollenkaan. Saan mieheltä seuraavan päivän vuosipäivän kunniaksi kukkia ja Fazerina-jäätelöä.

Torstai. Suhteellisen rauhallista töissä. Saan apua muutamaan ongelmaan ja asioita hoidettua. Puhelin hiljenee, joten menen ruokatunnilla ulos istumaan. Pihaan ajaa auto, ja bongaan asiakaspariskunnan mukana olevan koiran. Hihkaisen, että haluaisikohan karvakaveri vettä, voin hakea sisältä. Asiakkaat näyttävät yllättyneiltä ja kiittelevät. Kävelen vesikuppi kädessä miehen perässä takaisin autolle, ja kysyn hetken mielijohteesta, onko koira kovin arka vieraille ihmisille. Kieltävän vastauksen saatuani sanon, että voin olla ostosten teon ajan koiran kanssa pihalla, ettei tarvitse kuumassa autossa olla. Mies jättää koiran seuraani ja menee vaimonsa luo jatkamaan ostoksia.

Pariskunta tulee takaisin ulos, ja koira tervehtii naista hyppimällä tätä vasten. Unohdan, ettei kaikilla välttämättä ole tapana leikkiä puhuvansa koirien/kissojen äänellä, ja hihkaisen "jeee, äiskä, jeee!" heilutellen samalla käsiäni. Nainen nauraa ja katsoo minua, kuin olisin vähintään synnyttänyt hänen puolestaan. Pariskunta kiittelee vielä vuolaasti ja lähtee.

Illalla käyn salilla, ja käymme tutun pt:n kanssa läpi jalkatreenin. Traineri sanoo, että takareisissäni on lihasta ja pakaroissani muotoa. Lähtiessäni en ole mahtua egoineni salin ovesta ulos. Käyn taas uimassa, ja huomaan vedessä lilluessani alkavan migreenikohtauksen. Säntään autolle, mutta en ehdi ennen näköhäiriöitä - kotimatka sujuu jännätessä, näenkö kaikki liikenteenjakajat ja edessä vilkuttavat autot. Illalla särkee päätä, mutta vain hetken.

Perjantai. Aamupäivä on tolkuttoman hiljainen, mutta sitten alkaa rumba. Saan tunnin myymälätuurauksen aikana 12 sähköpostia, joita tahkoan läpi sen minkä ehdin. Jokaisen työn keskeyttää joku, ajatus katkeilee jatkuvasti. Ärsyynnyn pikkuasioista, ja huomaan tehneeni yhden kuvankäsittelytyön päin prinkkalaa. Hieman ennen neljää luovutan, ja päätän jatkaa taistelua maanantaina.

Käyn salilla polkemassa crossaria, ja yritän saada eilisestä jumiutuneita jalkoja vähän auki. Tulee mukava hiki. Käyn treenin jälkeen paikallisen Anttilan hautajaisissa, ja mukaan lähtee Elastinen feat. -cd, uusi patakinnas, hiuslakka ja suihkumyssy. Kassalla puolituttu työntekijä kertoo jo löytäneensä uuden työpaikan. Tulee hyvä mieli hänen puolestaan, toivon samaa muillekin. Konkurssi harmittaa erityisen kovasti, sillä entisiä työkavereita on sekä Mikkelin Anttilassa että Palokan Kodin Ykkösessä.

Anttilasta lähtiessä huomaan parkkipaikan maksuautomaatilla vanhemman miehen, joka yrittää saada maksukorttiaan sopimaan laitteeseen.
- Joko ennätitte maksaa?
- En, miten niin?
- Miulla on tuolla reilu puoli tuntia parkkiaikaa lapussa, odottakaa niin käyn hakemassa sen.
- Ihanko totta, kiitoksia hirveästi! Tämä on kyllä onnenpäivä.

Parkkipaikalta pois ajaessani mies vaimoineen vilkuttaa iloisesti. Lähikaupasta löytyy vielä mansikoita. Kotona saan tehtyä pitkään miettimäni Facebook-sivut blogille, ja kirjoitan luvattoman pitkän postauksen siitä, miltä loman jälkeinen paluu töihin tuntui.

Kyllä tässä taidettiin positiivisen puolelle jäädä :)

Kesän bucket list - miten meni?

...tai pitäisi kai itseasiassa kysyä, että miten menee. Monille kesä vasta alkaa tai ainakin jatkuu, ja nythän ne helteetkin tulevat - tietenkin, sillä itsehän palaan töihin huomenna. Asetin kuitenkin itselleni henkiseksi tavoitteeksi saada mahdollisimman monta to do -listan asiaa tehtyä loman aikana, joten katsotaanpa. Tavoitteenahan oli...

... syödä mahdollisimman paljon lempijätskiäni Fazerinaa.

Fazerina-jäätelöä Kuopion torilla

Kyllä. Taisin syödä Fazerinaa loman aikana viidesti - se on useammin kuin kerran viikossa, joten check.

... käydä Ikeassa ja tutustua Kuopioon kahden yön hotellivisiitin verran.
Kyllä.

... viettää 22h Tallinnan-risteilyn verran laatuaikaa rakkaan ystävän kanssa, jota näen nykyisellään aivan liian harvoin.
Kyllä.

Turisti ja vino satama

... lukea rakastamaani chicklit-hömppää, ainakin Shopaholic to the Rescuen.
Kyllä.

Lisäksi luin David Nichollsin Varamiehen ja aloitin Cathy Kellyn Mehiläiskuningattaren.

... tavata vihdoin ystäväni koiran.
Ei. Tämä on vielä work in progress.

... tavata läheiseni, jota en olosuhteiden sanellessa ole nähnyt melkein vuoteen.
Kyllä. Tapasin hänet heti juhannuksena, ja tapaan uudelleen viikon päästä.

... treenata paljon.
Kyllä.

Lomaviikot 1 ja 2

Lomaviikot 3 ja 4

Loman ajalle tuli liikuntaa keskimäärin 9 tuntia per viikko, mikä on muutama tunti työviikkoa enemmän. Homma ei kuitenkaan tuntunut missään vaiheessa pakkopullalta tai siltä, että jotain muuta olisi jäänyt sen takia tekemättä. Yllättäen palautuminen ja lepopäivien tarvekin ovat ihan eri tasolla, kun vuorokaudesta poistuu 8 tunnin verran pakkoa.

... yrittää pitää ainakin yhden päivän, jolloin en tee mitään järkevää.
Kyllä. Onnistuin pitämään yhden tällaisen päivän, enkä voi edelleenkään sanoa, että pelkkä sohvalla makaaminen varsinaisesti sopisi minulle.

... käydä vähintään kerran terassilla.
Kyllä.

Lisää kuvateksti

Kävin ensimmäisen kerran yhden pikkupubin terassilla juhannuksena, ja toisen kerran pari viikkoa sitten työkaverin kanssa Mikkelin Amarillossa. Kumpikaan ei varsinaisesti ollut sellaista terassilla käymistä jota hain takaa, mutta täytti kriteerit :)

... käydä vähintään kerran lempiravintolassani syömässä lempiannokseni.
Kyllä.

Fernandon lehtipihvi ei petä koskaan <3

... uida edes kerran.
Ei, myös tämä on work in progress. Tarkoitus on käydä, mutta saa nähdä. Mukavuudenhalu on joissain asioissa ikävä asia.

... tutustua paremmin hankkimaani kameraan ja kuvata kaikkea ja kaikkia.
Ei. En ole jaksanut/viitsinyt/muistanut kantaa kameraa mukana. Noh, ehtiihän sitä.

... nauttia mahdollisimman paljon ulkoilmasta.
Kyllä ja ei. Toki viihdyin ulkona, mutta enempäänkin olisi ollut mahdollisuus.

... olla tuntematta huonoa omatuntoa, kun lämpimänä, aurinkoisena päivänä jäänkin sisälle möllöttämään.
Kaikki lämpimät, aurinkoiset päivät taisi tulla hyödynnettyä, joten kyllä ja ei.

... syödä litroittain mansikoita. Polkat ovat parasta, mitä maa päällään kantaa.
Kyllä.

... palauttaa kehonhuollon takaisin viikko-ohjelmaan.
Kyllä ja ei. Kävin hieronnassa muutaman kerran ja sain vihdoin aikaiseksi mennä taas bodybalanceen. Rullan päälläkin makasin muutamaan otteeseen, mutta tsempattavaa on vielä reilusti.

... nauttia lomasta viimeisiin päiviin asti.
Kyllä. Töihinpaluualakulo iski vasta eilen.

Ei huano loma :)

Leidit laineilla

Olen tuntenut Lähti lapasesta -blogin Saijan nyt 12 vuotta. Opiskelimme MAMKissa samalla luokalla, ja olimme itseasiassa koulun päättyessä luokkamme ainoat naispuoliset survivorit. Ei meitä aloittaessakaan ollut kuin neljä, mutta kuitenkin.

Tarinoita tästä ystävyydestä riittäisi kerrottavaksi niin paljon, että loppuisi palstatila kesken. Eivätkä ne tarinat niin hauskoja olisi kerrottuina kuin koettuina, joten en edes yritä. Mutta sen voin kertoa, että arvostan Saijaa äärettömyyksiin ja takaisin - Greyn anatomiaa lainatakseni she's my person. Ja Himoshoppaajaa lainatakseni she's my 3 am friend. Ihminen, jolle voisin maailman kaatuessa päälle soittaa vaikka kolmelta aamuyöllä, ja joka rientäisi kyselemättä avuksi siltä seisomalta.

Joskus alkukesästä tuli puheeksi, että satumme olemaan lomalla yhtä aikaa viikon verran. Ja koska nykyään näemme ihan liian harvoin, laatuaikapläjäykselle oli tilausta. Varasimme siis 22h risteilyn Tallinnaan, ja siitähän se ajatus sitten lähti :) Paatti seilasi kohti vastarantaa tiistaina.

Tehotiimi ja Tallinnan satama

Aurinko laskee Tallinnassakin

Tallinnan satamassa risteilijöitä odotti vastaanottokomitea:

Laivan saavuttua satamaan yhdelle kannelle lennähti kaksi kappaletta aivan hillittömän kokoisia lokkeja. En tiedä mitä olivat syöneet, mutta olivat kyllä olleet ruoka-aikaan kotona ja vähän naapurissakin. Parivaljakko patsasteli ja poseerasi kuvaaville turisteille pitkän tovin - jotenkin muistelen nähneeni nämä tai ainakin jotkut siivekkäät helmikuun risteilylläkin, mahtavatkohan käydä kuvattavana päivittäin?

Heti laivaan päästyämme säntäsimme buffettiin. Huonona bloggaajana unohdin kuvata alkuruoat, ja sen jälkeen en viitsinyt enää kuvata loppujakaan. Enkä oikeastaan olisi kehdannutkaan, sillä pöytäämme osui suomalaisille epätyypillisesti kaksi sellaista pariskuntaa, joiden kanssa keskustelua riitti koko ruokailun ajan. Edellisellä reissulla istuimme miehen kanssa 6 hengen pöydässä, jossa ventovieraille ei puhuttu sanaakaan, joten tämä kerta oli oikein tervetullutta vaihtelua ja huomattavasti vähemmän vaivaannuttavaa. Terveisiä vaan Raisioon ja Nurmijärvelle :)

Tapani Kangas

Viihdepuolesta vastasi kohdallamme aivan huikea trubaduuri Tapani Kangas. Laivojen discopuolet on tähän ikään mennessä niin sanotusti nähty jo, eikä humppaosasto vielä oikein iske. Ehdin jo vähän harmitella ns. bilebändin puuttumista, sillä hyvällä meiningillä covereita vetäviä pumppuja on hauska kuunnella. Onneksi sattui kuitenkin näin mieletön mäihä trubaduurin kohdalla - kaikki mies+kitara -setit eivät ole aina kolahtaneet, mutta tällä kertaa osui kyllä täysin maaliin. Biisivalikoima oli laaja ja suurimmasta osasta olinkin liekeissä, ja parhaiten jäi kyllä mieleen loistava versio Antti Tuiskun Keinutaan-biisistä. Latasin esityksestä videon Facebookiin, johon paikallinen ylpeydenaihe kävi kommentoimassa, että ovat syksyllä Tapsan ja poikien kanssa keikalla Mikkelin Wilhelmissä. Sinne menoa eivät kyllä estä villit hevosetkaan.

Niin, mites sitten se lapasesta lähtenyt osuus? Meillä on Saijan kanssa jo lentävänä läppänä se, että kun muut hakevat Virosta (tai ylipäätään laivalta) viinaa, meistä kumpikin kantaa yleensä mieluummin selkä vääränä karkkia. Ja eihän tuo kovin kaukaa haettua ollut tälläkään kertaa:

Namnam

Jepjep. Tunsin hillitöntä halua postata ko. kuvan someen varioiden hieman Sami Hedbergiä: tuo painonpudotus on kyllä jotenkin tosi vaikeeta, miulla on varmaan joku lihavuusgeeni. Tosin noista herkuista VAIN puolet on omiani, puolet Saijan. Mutta ei ehkä tarvitse käydä karkkikaupassa ihan heti...

Ja hei! Ostin kyllä muutakin kuin karkkia ja siiderilavan:

Kävin hakemassa kempparipuolelta miehelle tuoksun, ja hoin mielessäni koko ajan mantraa "en tarvii mitään". Enkä kyllä oikeasti tarvitsekaan. Mutta jos pikaisesti vilkaisen, onko täällä sitä kaikkien aikojen ultimate favoritea eli Mexxin Fly high -tuoksua. Ai ei ole, höh. No en sitten osta mitään. Mutta mikäs tää tällanen Mexxin tuoksu on? Hmm, aika kiva. Mutta en mie tarvii tätä. Vaikka on tää kyllä aika kiva. Mutta kotona on kyllä niitä tuoksuja, niin en mie ehkä tätä nyt ota. Suihkasen kuitenkin käsivarteen vähän. Perhana, tää on kyllä tosi kiva, ihan miun tyylinen. No, mie harkitsen vielä, käyn sitten myöhemmin hakemassa tän jos on pakko. Joo, en mie nyt ota sitä. Vai onko miun nyt haettava se? No onhan se tietysti. Enemmän harmittaa jos en ota, kun että otan. Joo.

Kotimatkalle pääsimme eilen 12.30 ja totesimme, että Tallinnaan pitäisi joskus lähteä ihan yöksikin: neljä tuntia välillä 8-12 on ihan liian vähän, jotta jaksaisi jonnekin Superalkoa ja hypermarkettia pidemmälle. Ja vaikka meistä kumpikaan ei ole varsinaisesti mikään alkoholin suurkuluttaja (oma saldoni oli 4 juomaa, Saija keuli viidellä), paluumatka sujui aika väsyneissä tunnelmissa.

Väsymyksestä huolimatta olo on kuitenkin huikean onnellinen ja kiitollinen - on maailman parasta kun elämään kuuluu sellaisiakin ihmisiä, joiden kanssa juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla jäätiin, riippumatta tapaamisten välillä kuluneesta ajasta. Ja kyllä se huumorin kukka vaan on se kaunein kukka - laivalla nukkumaan kömpiessä poskilihaksia kiristi, ja edelleen naurattaa sen hysterian muisteleminen. Uusintaa odotellessa :)

Geelikynsiarvonnan voittaja

Maanantaihuomenta tyypit! Geelikynsiarvonta on nyt suoritettu random.orgin suosiollisella avustuksella, ja arpaonni suosi tällä kertaa...

... Annaa! Voittajalle on lähetetty sähköpostia.

Kaunis kiitos kaikille osallistujille! Jos ei onni ollut tällä kertaa myötä ja kynnet kuitenkin himottaisivat, Marjon koulutushinnasto on voimassa tämän kuun loppuun. Sen jälkeen hinnat nousevat hieman, mutta rahalle saa kyllä vastinetta heinäkuun jälkeenkin :) Ajanvarauksen voi tehdä suoraan numerosta 050 527 2272/Marjo.

Kauneuskeskus/BSC Titti’s
Mikonkatu 12
50100 Mikkeli
Facebook: Kauneuskeskus Titti's

Superhelppo lauantaimättö: Nachopelti

Meillä kotona on muutamaan otteeseen puhuttu, että vois vaikka joskus laittaa nachoja uuniin ja siihen jotain. Toteutuksen asteelle ei ole koskaan päästy, mutta viikko sitten työkaveri kertoi käyneensä toisen työkaverin luona syömässä. Oli tehnyt nachopellin, ja kävin ensin mainitun työkaverin mukana kaupassa hänen ostaessaan tarvikkeita, koska pakkosaada. Tästä heräsi niin joo, se on noin helppoa -ajatus itsellekin, ja tämän päivän iltaruoaksi loihdittiin kyseistä herkkua. Ja on muuten HYVÄÄ.

Ko. ruoan hienoushan on siinä, että sinne pellille (tai tässä tapauksessa lasivuokaan) voi laittaa ihan mitä mieleen juolahtaa. Täällä mentiin perinteisellä jauhelihalinjalla, mutta käytännössähän vain mielikuvitus on rajana.

Valmis tuotos

Väkersin jauhelihasta, paprikasta ja creme fraichesta kastikkeen, jonka maustoin tacomausteseoksella. Nachoja pellille, kastike perään, ja juustoraastetta päälle. Meillä asuvan miehen osuuteen laitettiin myös jalapenoja ja salsaa.

Ja eikun ääntä kohti :)

Helppoa, nopeaa ja ihan tolkuttoman hyvää. Ja kun vahingossa osasin syödä kohtuullisen määrän, ähkykin loistaa poissaolollaan :) Jää kyllä tämän talouden viikonloppumättö-ruokalistalle yhdeksi potentiaaliseksi vaihtoehdoksi. Nam!

Puhelinräpsyjä Kuopiosta

Alkuun ennen asiaan pääsemistä muistutus: geelikynsiarvonta jatkuu vielä sunnuntaihin asti, muistattehan mikkeliläiset osallistua :)

Mutta niin. Täällä on vietetty kolmatta lomaviikkoa, ja nautittu sateesta huolimatta joka hetkestä. Miksei aina voi olla lomalla? No joo. Päätimme miehekkeen kanssa jo kauan ennen lomia, että mitään pidempää reissua ei tehdä (koska kissan hoitojärjestelyt jne), mutta jossain olisi mukava pyörähtää. Tartuimme alkukesällä bongaamaamme tarjoukseen, jolloin tiettynä aikana tehdyistä hotellivarauksista sai -40% alennuksen. Kaupungiksi valikoitui lupsakka Kuopio sopivan etäisyyden ja no, Ikean takia :) Tarkoitus oli siis käydä shoppailemassa, ihmettelemässä keskustaa ja nauttia olosta ei-Mikkelissä.

Panoramakuva hotellihuoneesta

Hotellihuone oli kahdessa tasossa, jossa oli oleskelutilan lisäksi nukkumaparvi. Sänkyjä oli kaksi, joten huoneessa olisi majoittunut helposti neljäkin ihmistä - toinen sängyistä oli näääääääin leveä ja pehmeä <3

Hotelli huomioi myös nuoret asiakkaansa :) Kurre vieraili molempina aamuina aamupalallakin.

Ja sitä aamupalaa...

Rakastan hotelliaamupaloja, ja peruspilareina toimii itselläni useimmiten puuro, paahtoleipä ja puoli lautasellista pekonia. Rajansa silti kaikella: kahtena peräkkäisenä aamuna imaistu jättiaamiainen riitti muistuttamaan, miksi arkiaamuina syön yleensä rahkapirtelön.

Hotellin läheltä löytyi myös Fressi, mutta maltoin mieleni ja jätin menemättä sisään :) Kotisalin respa kuittasi maanantaiaamuna, että Anni se viihtyy täällä aamuin illoin, joten totesin parin välipäivän tekevän ihan hyvää. Mielenkiintoista olisi silti ollut käydä katsomassa, miltä ulospäin niin hienolta vaikuttanut keskus olisi näyttänyt sisältä.

Ikean lihapullerot <3

Reissun ruokateemaksi valikoitui fuck the fitness, feel the fatness. Menomatkalla tiistaina ruokapaikkana oli ABC, jossa vetelin nassuun kanaa ja ranskalaisia. Iltaruoan söimme Burger Kingissä, jossa emme olleet käyneet koskaan aiemmin. Keskiviikon lounas hoitui Ikean lihapullilla, ja päivällisellä kävimme Raxin pizzabuffetissa :D Tähän päälle kun lyödään vielä hotelliaamupalat, jäätelöt, siiderit/oluet sun muut, niin voinette kuvitella, miten hyvältä eilen syöty tonnikalasalaatti ja tämän aamun rahkapirtelö lopulta maistuivatkaan.

Snellmanin puisto

Jos reissulla tulikin syötyä ns. vähän enemmän, niin tuli kyllä käveltyäkin. Puolet keskiviikosta vietimme Matkuksen kauppakeskuksessa, ja puolet sahaten eestaas hotellin ja keskustan väliä. Ihan hotellin lähellä oli todella kaunis Snellmanin puisto, jolle edes kuvat eivät tee oikeutta.

Panoramakuva puistosta

Puiston vierestä löytyi hieno kirkko

Kaiken kaikkiaan reissu oli vallan onnistunut, ja voisin mielelläni käydä tutustumassa Kuopioon toistekin. Nähtävää ja koettavaa varmasti riittäisi useammallekin päivälle, kun tällä kertaa pääpaino oli tosiaan rahan tuhlaamisella - innostuinpa minäkin syytämään euroja kauppoihin, vaikka normaalioloissa en shoppailusta niin sytykään. Tuomisina oli tosin pääasiassa t-paitoja ja pari treenipaitaa, mutta niinhän se menee, että vanha koira oppii huonosti uusia temppuja :)

Tukkaraporttia: kestääkö punainen väri hiuksissa?

Aloitin huhtikuussa luottoparturini kanssa projektin nimeltä Annista punapää. Kirjoittelin aiheesta jo aiemmin pariinkin kertaan, mutta ajattelin koota koko prokkiksen nyt yhden otsikon alle. Punainen väri hiuksissa on tunnetusti haastava, sillä ainakin meikäläisen kuontalossa se kestää kutakuinkin kaksi pesua, ja that's it. Hätiin otettiin Elumen-värit, joiden pitäisi pysyä hiuksissa paremmin. Miten kävi?

Ensimmäisellä kerralla mentiin näin:

Kevyt värin purkaminen -> ensimmäinen Elumen-kerta

Lopputulos oli semikiva, mutta ei vielä ihan sitä, mitä hain takaa. Kahden viikon normaalilla markettishampoolla suoritettujen pesujen jälkeen tilanne oli tämä:

Punaisuus hävisi, punertavuus jäi.

Toisella yrityksellä hiuksia vaalennettiin huomattavasti enemmän:

How you doin?

Toisen Elumen-kerran jälkein lopputulos oli jo todella lähellä sitä, mitä halusin:

Red red red!

... mutta eipä tämäkään vielä kestävää onnea tuonut, vaan kahden viikon pesujen jälkeen oltiin tässä:

Yyh.

Tämän kerran jälkeen totesin, että ei taida edes Elumen yksinään riittää siihen, miltä haluaisin hiusteni näyttävän. Tämän kerran jälkeen koin myös ahaa-elämyksen: jumankekka, miullahan on kaapissa Colormaskia! Sitä värjäävää hoitoainetta siis, jota olin käyttänyt satunnaisesti jo aiemminkin.

Annoimme Elumenille parturini kanssa vielä yhden mahdollisuuden, mutta koska olen läträillyt Colormaskia päähäni sekä shampoon että hoitoaineen muodossa, en pysty varmaksi sanomaan, mihin asti itse Elumenissa olisi riittänyt vääntö. Joillakin se voi toimia ihan moitteettomastikin, mutta johtuuko sitten hiuslaadusta vai mistä, niin omalla kohdallani se ei yksinään pelitä.

Kosmetiikkajumalille siis kiitos Colormaskista. Tällä hetkellä käytän hoitoainetta, jolla värjään hiuksia noin 1-1,5 viikon välein, ja annan aineen vaikuttaa puolisen tuntia. Tämän lisäksi pesen hiuksia muutaman kerran viikossa Colormaskin shampoolla, ja lisäksi pari kertaa ihan perusmarkettikamalla. Ratkaisu tuntuu toistaiseksi toimivalta: vaatii kyllä vähän vaivannäköä, mutta lopputulos on yleensä sen arvoinen.

Näillä keinoilla tukka myös pysyy suht punaisena. Alla pari kuvaa tältä päivältä ennen ja jälkeen värjäyksen:

Ennen-jälkeen wc:n keinovalossa

Ennen-jälkeen ikkunan edessä luonnonvalossa

Luonnonvalossa eron huomaa parhaiten, ja luonnonvalossa kuontalo myös näyttää punaisemmalta vielä vähän kulahtaneenakin.

Kestääkö punainen väri siis hiuksissa vai ei? Ylläpidettynä kyllä, ilman vaivannäköä ei. Elumenista en tämän jälkeen ole muodostanut jyrkkää mielipidettä suuntaan tai toiseen: yksinään se ei hiuksilleni riitä, mutta sen ja värinpoiston ansiosta tukkani on huomattavasti vastaanottavaisempi Colormaskille kuin aiemmin.

Finnish nightmares - entä, jos joku kehuu?

Tiedättekö Finnish nightmares -sarjakuvan? Minusta se on hulvaton, ja useimmiten todellakin ns. spot on. Yksi suomalaisuuden peruspiirrehän on, että kehuja ei osata ottaa vastaan. Itse olen opetellut tätä taitoa ihan tietoisesti: nykyään osaan jo vastata "kiitos" tai "kiitti, itsekin tykkään", jos joku kehuu vaikka hiuksia tai paitaa. Mutta vielä on näköjään tekemistä.

Kohtasin oman "painajaiseni" eilen salilla, kun kävin treenaamassa jalkoja. Jätin seuraavassa sarjassa tarvittavat painot jalkaprässiin, tavarat prässin viereen ilmaisemaan että tulen kohta takaisin, ja menin täyttämään juomapulloa. Palatessani prässin vieressä seisoskeli keski-ikäinen naishenkilö.

- Ai sinäkö tässä olit?
- Ömmm joo? Kävin vaan hakemassa lisää vettä. Pari sarjaa vielä jälellä.
- Joo ei kun katsoin vaan, että aika isot painot!
*hämmentynyt naurahdus* - Ai, hehe, kiitti.
- Sä varmaan treenaat aika paljon?

Noniin. Mikä olisi ollut oikea vastaus? Mihinkään yksitavuiseen joohon en olisi taipunut mitenkään, kun miehän oon näin isokokonenkin ja siis monethan treenaa paljon enemmän ja silleen. Mutta olisin voinut vastata vaikkapa, että joo, jonkin verran kyllä. Se ei olisi varsinaisesti kuulostanut itserakkaalta, ja olisi oikeastaan pitänyt ihan paikkansakin. Mutta mitäpä vastasin tälle ihan vilpittömän kuuloiselle naiselle?

- Nooo jotain joo välillä, mutta en mitenkään mahottomasti.

AAAAAARGH. Miksi, hyvä ihminen, miksi pitää väheksyä? On totta, että on paljon ihmisiä, jotka treenaavat enemmän. Mutta on myös paljon ihmisiä, jotka treenaavat paljon vähemmän. Liikun tällä hetkellä niin paljon, kuin on nykyisessä elämäntilanteessa mahdollista ja mielekästä ilman, että hommasta tulee pakkopullaa. Eli kyllä, verrattuna esimerkiksi muutaman vuoden takaiseen itseeni (ei siis keneenkään muuhun), minä liikun paljon. Miksi se on niin vaikeaa sanoa ääneen?

Toisekseen: jos oikein haluaa vääntää, niin tuo vastaushan se vasta itserakkaalta kuulostikin. Jooei, en mie juurikaan treenaa vaan tästä ihan vasemmalla jalalla huitaisten liikuttelen noita painoja. Kun tosiasiassa siihen, että se kelkka nousee sen 3 x 12 toistoa, on vaadittu töitä.

Huoh.

Maailman hienoimmat kynnet + ARVONTA!

En tunnetusti pääse keulimaan pukeutumisellani tai monimutkaisilla kampauksillani ja olen nyt loman aikana jaksanut kammata naamani tasan kerran, mutta olen silti joissain asioissa ns. girly girl ja rakastan nättejä asioita. Jos rahaa olisi heiteltäväksi asti, en olisi taatusti poistattanut volumeripsiä viime syksynä, ja aina silloin tällöin innostun lakkaamaan kynsiäni hyvinkin säännöllisesti.

Joskus tuo kynsihomma on kuitenkin kiva viedä nextille levelille, ja se hetki oli tällä viikolla. Pääsin Kauneuskeskus/BSC Tittiksen tiloissa työskentelevän Marjo Mynttisen käsittelyyn, ja minulle loihdittiin omasta mielestäni hyvinkin vaatimattomasti sanoen täydelliset, maailman hienoimmat geelikynnet. Tapasin Marjon viime viikolla, jolloin varasimme käsittelylle ajan ja kävimme läpi haluan haluan haluaaannn -listani pääkohdat: turkoosia, koristeita, sopivasti blingiä.

Kynsiäni lähdettiin rakentamaan mm. tällaisin välinein.

Alkutilannehan oli suhteellisen perinteinen joojoo ihansama -kauden jälkeen:

Tavalliset nakkisormet semilyhyillä kynsillä ja hoitamattomilla kynsinauhoilla (hups).

Marjo aloitti työnsarkansa käsittelemällä kynsinauhani, viilaamalla kynsien pituudet pois ja viilaamalla kynsien pinnan karheaksi, jolloin geeli pysyy kynnellä paremmin. Lisäksi kynnet pyyhittiin puhdistusaineella, joka poisti viimeisetkin kosteudet kynsien päältä.

Sen jälkeen oli vuorossa rakennusurakan aloittaminen:

Kynnen alle kiinnitettiin muotti, jonka päälle tehtiin geelillä jatkeet.

Ensimmäisen käden jatkeet valmiina

Kun kaikkiin kynsiin oli saatu tehtyä ensimmäisellä geelillä jatkeet, rakennettiin toisella geelillä kynnen muoto ja ”materiaali”, josta viilaamalla ja muotoilemalla lähdettiin hakemaan haluttua lopputulosta.

Kahden geelin käsittelyn jälkeen: torakynnet odottamassa siistintää, lopullista muotoa ja pituutta.

Tämän jälkeen oli vuorossa huikea määrä viilaamista, puhdistamista, viilaamista, kiillottamista ja vähän lisää viilaamista. Kun kynsille oli löydetty haluttu olomuoto, piti vielä lukita vastaukset värin, koristeiden, kuvioiden ja blingin määrän suhteen. Käsittelyn olisi halutessaan voinut lopettaa myös ennen koristelua – Marjo tekee geelikynsiä siis myös naturellina. Tämän lisäksi voidaan tehdä yksiväriset kynnet, ranskalainen manikyyri tai enemmän koristellut versiot. Vaihtoehtona on myös luonnonkynnen vahvistus geelillä, jolloin kynsiin ei rakenneta jatkeita vaan nimensä mukaisesti vahvistetaan vain omaa kynttä geelillä.

Minä halusin tietysti kaikki mahdolliset koristelut – kun kerran tehdään, niin tehdään sitten kunnolla :) Useamman tunnin taituroinnin lopputulos näyttikin sitten tältä:

<3

Siis kuinka törkeän hienot voivat kynnet olla! Ihastelin käpäliäni pitkin matkaa, ja hihkuin säännöllisin väliajoin kuinka ihanat niistä tulee. Ja olin oikeassa – vajaan vuoden itsekseen treenanneena ja reilun puolen vuoden koulutuksen jälkeen tuo ihana nainen on taikuri jo nyt! Aivan huikeaa.

Vai mitä sanotte? Onhan tuossa nyt ihan hiuksenhieno ero:

Ennen ja jälkeen

Miten on - puraisiko geelikärpänen? Jos näin kävi, voin ilokseni kertoa teille ilouutisen: Marjo lupasi geelikynnet yhdelle onnekkaalle lukijalle! Voittaja saa itse valita, haluaako rakennekynnet jatkeilla vai geelivahvistuksen omalle kynnelle, ja tehdäänkö kynnet naturellina, yksivärisenä vai yhdellä vapaavalintaisella koristeella. Kynnen malliksi saa valita tavallisen talttapään tai mantelin kuten minulla.

Osallistu arvontaan kertomalla kommenttikenttään, millaiset kynnet haluaisit itsellesi. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 17.7. asti, ja arvon palkinnon maanantaina 18.7. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostilla, ja (etu)nimi/nimimerkki julkaistaan myös blogissani.

Mikäli haluat kommentoida vieraana, katso ohjeet kommentointiin Milkan blogista. Ilmoittamasi sähköpostiosoite tulee ainoastaan minun tietooni.

Jos et luota arpaonneesi ja haluat taata itsellesi kauniit kynnet, kannattaa hyödyntää Marjon vielä heinäkuun ajan voimassa oleva koulutushinnasto: rakennekynnet geelillä alk. 40€ ja luonnonkynnen vahvistus geelillä alk. 30€.

Ajanvaraus ja kyselyt Marjo p. 050 527 2272.

Kauneuskeskus/BSC Titti’s
Mikonkatu 12
50100 Mikkeli
Facebook: Kauneuskeskus Titti's

Onnea arvontaan!