Mitä kuuluu magentalle?

Sunnuntai-iltaa murmelit! Kuun alussahan hiuksiini taiottiin aivan kertakaikkisen upea magentan sävy. Tiedän, että olette valvoneet öitä miettiessänne, onko kyseinen väri pysynyt päässäni vai ei, joten tässäpä tukkapäivitystä.

Lähtötilanne 3.7. oli siis tämä:

Suoristettu, siloinen, magenta...inen, upea.

Pesen hiukseni joka päivä, joten arvattavissa oli jo heti alkuun, että ikuista tuo onni ei tule olemaan. Ja itsehän en jaksa suoristaa hiuksiani koskaan, joten eipä tuo kuontalo seuraavissa kuvissa muutenkaan näytä ihan samalta :)

Löysin paikallisesta tavaratalosta Colormaskin suoravärin nimeltä Purple rain, ja olihan sitä testattava:

Vasemmalla tukka reilun viikon pesun jälkeen, oikealla Colormaskilla läträämisen jälkeen.

Ei huono. Huvittavaa on, että latva tuntuu kestävän magentaisena paremmin, mutta tuo ohimoiden korkeudella oleva osio tahtoisi ihan hirveän kovasti olla punainen tai oranssi. Johtuneeko sitten jostain aiemmista värjäyksistä, en tiedä.

Pari viikkoa pärjäsin tuolla maski-ensiavulla, kunnes eilen oli taas korjausliikkeen aika:

Vasen kuva 2 viikkoa ensimmäisen Colormaskin jälkeen, oikea eilisen maskikäsittelyn jälkeen.

Eilisen käsittelyn jälkeen eri kulmasta

Mjoo. Ihan ok. On siis todettavissa, että suoraväreillä saa annettua kulahtavalle värille ensiapua. Tosin tuo Purple rain on nimensä mukaisesti violetimpi kuin magenta, joten tämänhetkinen reuhka on tummempi. Lopputulos olisi todennäköisesti vielä parempi, jos tuon maskin laittaisi päähäni joku muu kuin minä itse. En oikein osaa/jaksa/viitsi, joten jotkut osiot jäävät sameammaksi. Ja voi elämä, kukahan muuttaisi meille suoristamaan tuon harakanpesän joka aamu... huoh.

Joka tapauksessa, eilisen käsittelyn turvin pärjännen seuraavat pari viikkoa. Nyt vaan alkaa jo juurikasvukin kurkistella ja koko muukin tukka vaatia lisää tummaa, joten seuraavat treffit Maailman Parhaan Tiinan kanssa on jo sovittu. Stay tuned :)

Kalenterin uusi elämä

Julkaistu Keskiviikko-lehdessä 19.7.2017.

Rakastatko listojen tekemistä? Haluaisitko, että kaikki sinne tänne ajelehtivat muistilappuset olisivat samassa paikassa? Bullet journal voisi olla sinua varten.

Kuulin termin bullet journal ensimmäistä kertaa joskus viime vuoden puolella, mutta kiinnostuin aiheesta vasta alkukeväällä, kun se rantautui Starboxiinkin. Bullet journal eli bujo on kalenterin, muistikirjan ja päiväkirjan yhdistelmä, jonka tarkoitus on helpottaa käyttäjänsä arkea. Kuulostaa hyvältä, vai mitä?

Bujoilua varten tarvitset vain minkä tahansa vihkon ja kynän. Ohjesivustoja ja -videoita löytyy pilvin pimein, mutta tiivistettynä idea on tehdä tulevaisuusloki, kuukausiloki ja päiväloki. Tulevaisuuslokiin kirjataan tulevien kuukausien muistettavat asiat, kuukausilokiin tietyn kuukauden asiat ja päivälokiin päivittäiset merkinnät. Näiden osioiden sekaan tehdään oman mielen mukaan listauksia, trackereita eli seurantoja ja käytännössä ihan mitä vain mieleen juolahtaa.

Bujoilijoissa näyttäisi olevan kaksi koulukuntaa: ne, jotka noudattavat alkuperäisen suunnittelijan ideaa ja ne, jotka eivät. Itse kuulun jälkimmäisiin. En koe tarvitsevani päivälokia, joten pärjään viikkonäkymällä. Joidenkin mielestä alkuperäinen tapa on se ainoa oikea, mutta monet ovat sitä mieltä, että kaikkien kukkien on annettava kukkia.

Halutessaan bujoilun voi tosiaan aloittaa ihan vain ruutuvihkolla ja mustekynällä, mutta jos rakastaa näpertelyä kuten allekirjoittanut, tämän harrastuksen kanssa mopo lähtee äärimmäisen helposti keulimaan. Askartelukaupat myyvät bujoiluun tarkoitettuja muistikirjoja, kyniä, tarroja, tusseja, washiteippejä ja ties mitä. Itse en ole edes viitsinyt laskea tarvikkeisiin käytettyjä euroja, mutta lohduttaudun sillä, että kalliimpiakin harrastuksia on. Kuten vaikka ratsastus tai jääkiekko.

Vaikka oma bujoni ei täysin seuraakaan suunnittelijan ideaa, on se silti mielestäni tekijänsä näköinen ja palvelee tarkoitustaan. Kaikki eivät ehkä ole samaa mieltä, mutta joskus väärin – ja persoonallisesti – sammutettukin voi olla ihan riittävän hyvä.


***********************

VIIKON VINKKI Jos bujoilu alkoi kiinnostaa, mutta et oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä, suosittelen käymään www.bulletjournal.com -sivulla. Sivustolta löydät perusohjeet ja videon, joka auttaa alkuun. Ideapankkina toimivat esimerkiksi Instagramin hashtagit #bulletjournal ja #bujojunkies – riskinä näiden selailussa on tosin totaalinen hurahtaminen.

VIIKON KOHOKOHTA Aloitin bujoilun maaliskuussa, ja siitä lähtien olen kokeillut erilaisia tyylejä ja metsästänyt itselleni sopivinta ja toimivinta viikkonäkymää. Viime viikolla löysin vahingossa Instagramista yhden inspiraatiokuvan, jonka ideaa hieman muokkaamalla nykyinen viikkonäkymätyyli muodostui. Ja se toimii! Kuinka pienestä sitä voikaan tulla iloiseksi.

VIIKON YLLÄTYS En pidä itseäni erityisen visuaalisena ihmisenä, enkä osaa piirtää. On siis ollut hieman yllättävääkin huomata, miten paljon tykkään näpertelystä. Toisaalta rakastan mustavalkoista värimaailmaa ja suoria linjoja, mutta ovathan ne pinkit koristeteipit nyt ihania. Bujoillessa yhdistyvät kätevästi viivotin-tyyppi ja se, joka kerran vuodessa luulee osaavansa tehdä joulukortit itse.

Epä-salihirmun kesähommat

Jos joskus olenkin miettinyt, että osaisinkohan enää olla liikkumatta, niin vastaus on kyllä. Onnistuu näemmä oikein hyvin. Muutamana viime viikkona elämä on tapahtunut, joten reenailut ovat jääneet vähemmälle. On ollut parturia, hierontaa, fysioterapeuttia (tästä lisää myöhemmin), kaverikahvitteluja ja vaikka mitä.

Viihdyn salilla hyvin ja tykkään treenata, mutta näköjään tykkään myös olla treenaamatta. Satunnaisesti olen kaivannut puntteja kolistelemaan, mutta siitä huolimatta, että sunnuntaina olisi alun perin pitänyt olla salipäivä, en mennyt. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten ei sisäilma oikein puhutellut.

Sen sijaan viime viikkoina on puhutellut paljon enemmän esimerkiksi:

Kävelylenkit, hiestä kiiltävästä naamasta huolimatta.

Mansikoiden syöminen. Nyt kun niitä vihdoin saa järkevään hintaan.

Kaikenkarvaisten söpöläisten silitteleminen.

Aamupalan syöminen takapihalla. Tämä semilavastettu tilanne on sunnuntailta, enimmäkseen arkiaamut näyttävät enemmän...

... tältä.

Kauniiden maisemien ihaileminen. Tämä lenkkireitin varrelta, voisin kuunnella virtaavaa vettä ikuisuuden.

Pihassa löhöileminen. Olen syönyt noita Magnumin vadelmajäätelöitä varmaan 10 parin viikon sisällä.

Pihassa löhöileminen myös silloin, kun ei ole edes mitenkään hirmuisen lämmin.

Että joo. Voin suorastaan kuulla vähäisten lihasteni sulavan pois. Mutta en taida ottaa asiasta sen suurempia paineita; käsittääkseni syksy tulee aina kesän jälkeen, ja ehtiihän sitä silloinkin.

Taidan silti pitää tänään punttipäivän.

Uusi ystäväni Iines

Mainitsin viimeksi jorinoidessani, että tällä viikolla oli tarkoitus käydä nappaamassa muutama kuva isännän työkaverin uudesta perheenjäsenestä. Tänään säät suosivat ja aikataulut natsasivat, joten nappasimme kameran reppuun ja käppäilimme muutaman sadan metrin päähän tervehtimään tulokasta.

Saanko esitellä, uusi ystäväni Iines:

En. Kestä.

Uusi tukka ja kesäoivallus

Hyvää vuorokaudenaikaa! Olen ennenkin laulellut ylistyslauluja kampaajalleni, mutta jälleen kerran ajattelin ihan vain tulla keulimaan uudella lookillani. Tämän päivän tulos näyttää siis tältä:

Magentaa <3

Siis katsokaaaaaaa nyt:

Mitä täydellisyyttä ja parhaudellisuutta, aaah <3 Hiuslaadussa toivomisen varaa ja kantajakin on vähän niin ja näin, mutta tuo väriiiiiih. Ou beibe. Tämän kuulemma pitäisi olla pitkäkestoinen väri - parturi-Tiina naurahtikin, että siun päästähän se nyt nähään kestääkö vai ei. Olen melko vakuuttunut siitä, että ne, jotka kertovat jonkun värin x kestävän pitkään, pesevät kuontalonsa kerran viikossa. Itsehän olen opettanut päänahkani jokapäiväiseen pesuun, joten käytännössä kaikki kulahtaa. Mutta on se nyt hetken aikaa ihan hemmetin hieno!

Töissä on taas joutunut ottamaan toisenkin käden pois taskusta kollegan jäätyä lomailemaan, joten seuraavat neljä viikkoa kulunevat suhteellisen nopeaan ja suorittamalla. Tämän päivän jälkeen oloa kuvaa parhaiten se, että pyörä pyörii mutta hamsteri ei ole paikalla. Pyrin kuitenkin muistamaan myös kesästä nauttimisen puurtamisen ohella, sillä koin loppuviikolla ahaa-elämyksen:

Kesä on nyt.

Älkääkä viitsikö sanoa mitään no shit Sherlock -tyylistä. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että kylmän kevään ja alkukesän takia on jäänyt odotteluvaihe päälle, ja sitä kesää vain odottaa alkavaksi. Ajattelen myös usein, että kesä alkaa sitten, kun loma alkaa. Tokihan elokuussakin voi olla vielä lämmintä, mutta entä, jos ei? Totesin isännälle viikonloppuna, että olen haaveillut viikkotolkulla siitä, että voisi istuskella takapihalla syömässä aamiaista. Ja tajusin sitten, että se istuskelu olisi ikään kuin aloitettava nyt.

Kesän ensimmäinen ulkoruokinnassa suoritettu aamupalastelu.

Tällä viikolla olisi tarkoitus päästä tutustumaan isännän työkaverin uuteen perheenjäseneen; olivat ottaneet kerrassaan hurmaavan berninpaimenkoiran pennun. Koirakuumeen pahentamisen lisäksi vierailun tarkoitus on nappailla hauvavauvasta muutama kuva järkkärikameralla, jota yritän pikkuhiljaa opetella käyttämään. Mikäli vauvelin emäntä antaa luvan, palaan näihin ruutuihin bloginkin puolella :)

Mukavaa alkuviikkoa, nauttikaa kesäpäivistä!