Pari postausta takaperin varoittelin, että kohta ne tulevat, ja kehotin olemaan olematta saliääliö. Miten teillä kävi, tulivatko ne?
Meillä kävi jotakuinkin näin:
No okei, ei siellä sentään tapeltu. Mutta populaa riitti niin eilen kuin tänäänkin. Ja niinhän se meni, että mihinkään ei meinannut mahtua ja joka paikkaan piti jonottaa ;) Henkisesti tähän varautuneena onnistuin kuitenkin olemaan ärsyyntymättä ja ajattelin, että annetaanpa sitten kropalle vähän erilaista ärsykettä ja tehdään liikkeet eri järjestyksessä. Ja oikeastaan oli ihan hauskaa, kun salilla oli taas menoa ja meininkiä ihan urakalla.
Eilen kävin tekemässä piiiiitkästä aikaa olkapäitä, ojentajia ja rintaa. Ja kun sanon pitkästä aikaa, tarkoitan sitä - edellinen kerta näkyi salivihon mukaan olleen 22.10. Oho. Minulle vaan näyttää käyvän niin, että kun alkuviikosta teen selkää ja hauista ja torstaina jalkoja, viikonlopulle jäävä käpälätreeni jää melko helposti väliin. Tämän päivän tuntemusten perusteella päätinkin tehdä ensimmäisen pienen muutoksen (kieltäydyn käyttämästä sanaa uudenvuodenlupaus): olka-ojentaja-rinta-treeni siirtyy viikon ensimmäiseksi. Ei enää koskaan kahden kuukauden taukoa, kiitos.
Jostain syystä käpälät ovat itselläni se osa-alue, josta voimat häviävät kaikista herkimmin pitkittyneen tauon aikana. Ja kun sitten vihdoin saa aikaiseksi lähteä vääntämään, itkuhan siinä meinaa tulla. Tai vähintään veetuttaa niin että sukat sulavat jalkoihin, kun ne pystypunnerukset smithissä eivät vain kertakaikkiaan onnistu.
Seuraavan (eli tämän) päivän jalkatreeni onkin sitten yhtä juhlaa, kun kädet eivät nouse ylös tai taivu taakse, ja yksi treenin suurimmista ponnistuksista on saada nostettua jalkaprässiin painokiekot paikoilleen. Kotiin ajaessa rintalihaksia kiristää niin ettei auton rattia meinaa saada käännettyä, ja kotona kanapihvin pilkkominen veitsellä sattuu ojentajaan. Ei näin :)
Toinen pieni muutokseni liittyy myös jumppavouhotukseen: tarvittaessa lisäboostia kivoilla treenivaatteilla. Kuulostaa epämääräiseltä ja pinnalliselta, mutta minusta on vain kivempi poukkoilla kun vermeet ovat kunnossa. Aivan varmasti treenaaminen onnistuu myös Hankkija-paidassa ja vanhoissa verkkareissa (eikä kyse ole edes siitä, ettenkö voisi näyttäytyä vanhoissa rytkyissä) - omalla kohdallani kivoilla vaatteilla ja välineillä vain on mielialaa nostava vaikutus.
Eilen tilasin, tänään saapuivat. Ihan mahottoman kivat ja vielä noin tolkuttoman söötissä boksissa. Plus oli näille jonkinlainen tarvekin; olen haaveillut uusista varrellisista salitossuista jo useamman vuoden.
Kolmas pieni (suuri) muutos tulee olemaan se, että ylikilot saavat lähteä. Jollakin aikavälillä ja jollakin metodilla. Kilotavoitetta tai aikarajaa ei ole, mutta hyvään oloon ja kivaan peilikuvaan pyritään. Ja jotta kuulostaisin treenivaatemölinöineni vielä entistäkin pinnallisemmalta, löysin itselleni sopivan motivaattorinkin: hankin jossain vaiheessa Better Bodies -merkin housut ja/tai topin. Tottakai joo terveys ja hyvinvointi ja keveä olo ja voimakas fiilis jajajaja, mutta tarvitsen myös jotain hypisteltävämpää. Vielä en pysty kykenemään ko. brändin vaatteita tilaamaan, sillä kuten Saija-ystäväiselleni totesin, a) ne maksavat ihan hitsisti (saatoin käyttää jotain muuta sanaa kuin hitsi) ja b) bodini ei ole millään tasolla better. Enkä halua, että mansikoita ja mannaryynejä maksavat vermeet jäävät isoiksi.
Ja jotteivät muutokset menisi ihan pelkäksi jumppakanailuksi, niin lupasin itselleni rasvata ihoani joka päivä. Yksinkertainen, mutta niin helposti unohdettava iltarituaali. Kunnes käsiä nyrkkiin puristaessa kämmenselästä kuuluu kriiiits (true story). Että tervetuloa vaan, pakkaset...
Kovin jäi oma muutoshalukkuuteni kalpeaksi monen muun upeaan uudenvuoden pohdintaan verrattuna, mutta näin vilkaistuna lista näyttää ihan itseltäni ja vieläpä suht toteuttamiskelpoiseltakin. Lupauksilla tai ilman, freesiä ja voimaannuttavaa kuluvaa vuotta kohti, eikö vaan? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti