Ne hetket, jolloin olen ehtinyt ajatella bloggaamista, olen valmistellut blogin tulevaa muuttoa. Paikka ei vieläkään ole lukkoon lyöty, mutta olen siirtänyt tekstejä talteen. 27.6. sopimukseni starboxilaisena päättyy, ja sen jälkeen blogini todennäköisesti häviää portaalista. Vanhoja tekstejä siirrellessä ja lueskellessa on kuitenkin taas muistunut mieleen, että ainakin ajoittain olen nauttinut kirjoittamisesta valtavasti - kokonaan bloggaajaura tuskin siis päättyy. Ja kunhan blogin seuraava osoite on selvillä, tulen kyllä kertomaan sen teillekin. Teitä nimittäin statistiikan mukaan käy täällä edelleen päivittäin, ja olen siitä hämmentyneen kiitollinen. Ja pahoillani, että olette tehneet turhia visiittejä.
Pitkien alkujorinoiden jälkeen niihin kuviin :)
Vappupäivänä kävimme isännän kanssa Ramin Konditorian brunssilla. Oli jokaisen pennin väärti, eikä vähiten sen takia, että jälkiruoaksi oli konditorian itsetehtyä jäätelöä, jota sai buffet-tyyliin kauhoa kuppiin itse.
On hämmentävä ajatus, että tästä jee lenkillä hupparissa ilman takkia -päivästä on aikaa vain kuukausi. Toukokuussa on tullut kroolailtua omassa hiessään, ja olen rakastanut joka hetkeä.
Töissä kysyttiin, haluaisiko joku käydä hätäensiapu-kurssin. Agitoin kollegan mukaani, ja kävimme opettelemassa 4 tunnin ajan arvokkaita taitoja. Toivottavasti en ikinä tarvitse niitä käytännössä.
Jokaisen kampaajareissun jälkeen on otettava kuva. Jos ei muuten niin edes siksi, että kerran muutamassa kuukaudessa tukkani on päivän ajan sileä.
Luonnon kesähepeniin pukeutuminen on upeaa katseltavaa, ja tuo vaaleanvihreä on niin hengästyttävän kaunis, ettei mitään rajaa.
Helatorstain helteillä istutin kesäkukat. Tämän istutuksen olen tainnut jo onnistua tappamaan, muut ovat vielä toistaiseksi hengissä ja voivat hyvin.
Viivi-kissamme rakastaa käpertyä peittojen mutkiin ja etsiytyy välillä muutenkin piiloon. Tämä keittiönmattoviritys oli koomisuudessaan aika liikuttava <3
Juvan ABC:ltä saa nykyään Arnoldsin donitseja. Onneksi isäntä käy silloin tällöin työreissuilla Savonlinnassa :)
Kuluva Vain elämää -kausi on taas syventänyt ihkutussuhdettani Aki Tykkiin ja Happikseen. Tämän kuvan taisin jakaa Instagramin storyssa jollain "hietkin pyyhitään Happoradioon" -lohkaisulla.
Mikkelin lähettyvillä pääsee joka vuosi katsomaan, kun lehmät lasketaan kesälaitumelle. En ole ennen käynyt ko. tapahtumaa ihmettelemässä, mutta tänä vuonna sattui sopimaan aikatauluihin. Ammujen lisäksi nähtävillä oli tällaisia kavereita :)
Tämän kuvan syy oli kaihdinten väleistä tulviva valkoinen valo - vastavalossa ei tarvitse edes filttereitä.
Viime viikonloppuna grillasimme burgeripihvejä ja kanafileitä, ja työnsimme ne Herlevin hyvien burgerisämpylöiden väliin. Ei huono.
Tämä kuva kiteyttääkin sitten kuluneen viikon tunnelmat. En ole ollut kunnon flunssassa puoleentoista vuoteen, joten kai se oli jo aikakin. Tappelin kyllä vastaan kaikilla mahdollisilla itsehoitovalmisteilla, mutta viikon puolivälissä olisi silti tehnyt mieli repiä puolet naamasta ja hengitysteistä irti. En muistanutkaan, miten v-mäistä on lenssuilla.
Tämä kuva löysi tiensä Instragramiin saatesanoin "flunssan hyvä puoli: ei energiaa tehdä muuta kuin maata auringossa takapihalla". Valohoitoa onkin tullut otettua useampana päivänä, ja iloiseksi yllätyksekseni olen päivettynytkin vähän. Toukokuu on muutenkin ollut niin järjettömän ihana ja kesäinen, etten ehkä kestä. Vieläköhän tätä lämpöä riittäisi heinäkuun loma-ajallekin?
Alkavan viikon sääennuste ei juuri rohkaise, mutta ei anneta sen häiritä. Nauttikaa alkaneesta kesästä, tyypit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti