Säästä huolimatta jätskikausi on virallisesti avattu. Pirkan Amppari on maailman paras mehujää, ja viikonloppuna söin ensimmäisen Super Toffeen sitten teini-iän. Olin itkeä onnesta kun kuulin, että kyseinen jätski tulee uudelleen myyntiin, eikä tarvinnut pettyä - ihan yhtä hyvää se oli kuin silloin 2000-luvun alussakin (?).
Kissoja on aina mukava kuvata :) Lumikinosten kadottua ikkunoiden takaa lapsoset ovat hoksanneet, että kaikista asunnon ikkunoista pääsee hyvin tähystämään ohikulkevia autoja, naapureita, koiria, lintuja ja mörköjä.
Reilut pari viikkoa sitten vietin synttäreitäni. Sain isännältä lahjaksi valmiiksi maksetun hieronnan, kasan yksiä lempparikarkkejani ja hotelliaamiaisen Sokos Hotel Vaakunassa. Synttärikakkupalaset hain Ramin Konditoriasta, ja tuo tryffelikakku vie kyllä kielen mennessään.
Huhtikuussa tein elämäni ensimmäistä kertaa Rocky Roadia. Ensimmäinen koe-erä salty caramel -versiota oli niin jäätävän hyvää, että tein sitä myös töihin synttäreiden aikaan. Samalla kokeilin minttuista versiota eli Pätkis-paloja ja Marianne crushia, eikä jäänyt syömättä sekään.
Asetin vuoden alussa itselleni tavoitteeksi 120 salitreeniä vuonna 2018, ja neljän kuukauden jälkeen ollaan tasan aikataulussa. Jeij. Lisäksi saan värittää yhden käsipainon joka treenin jälkeen!
Alkukuusta käytin autoni huollossa, ja lysti kustansi liki tonnin. Ihan nätistihän tuo tosin kiilsi pesun jäljiltä... Huomenna on muuten tiedossa tuulilasin korjauskeikka, kun kolmisen viikkoa sitten kaksi viikkoa vanhaan lasiin napsahti jonkun sankarin nasta. Kaiken itsehillintäni käyttäen jätän tämän vaan tähän, enkä kommentoi asiaa enempää.
Äidin serkku löysi vanhempiensa taloa siivotessaan oikean blast from the past -muinaisaarteen ja lähetti sen minulle: äitini papalleen lähettämän kirjeen ja kuvan minusta. Kirje on 31 vuotta sitten lähetetty, kuva 33 vuotta sitten otettu. Oli kohtuullisen hauskaa lukea, kuinka Annia ei voi yhtään jättää yksin mihinkään kun se kiipeilee joka paikkaan.
Voin sanoa elämäni aikana fanittaneeni kahta bändiä: toinen oli teini-iän ihkutus Hanson, ja toinen on koko aikuisiän kestänyt lämmin suhde laulu- ja soitinyhtye Happoradioon. Olen katsonut kaikki Vain elämää -kaudet ja odottanut Aki Tykin osallistumista yhtä kauan kuin sarjaa on tehty, ja tällä kaudella toiveeni toteutui. Sillä äänellä voisi laulaa vaikka puhelinluetteloa, ja kuuntelisin sitäkin helposti levyllisen.
Eilen vietettiin isännän kanssa vappua käymällä keilaamassa. Mikä lie vahinko sattui, kun onnistuin voittamaan :)
*****************
Siinäpä se, huhtikuu. Mainitsemisen arvoista voisi olla lisäksi se, että loppukuusta irtisanoin bloggaajasopimukseni Starboxin kanssa. Blogi ei (todennäköisesti) lopeta vaan muuttaa, mutta en vaan vielä ole päättänyt, minne. Tässä on kuitenkin pari kuukautta aikaa miettiä seuraavaa siirtoa, joten palaan kyllä asiaan, kun aihe on aavistuksen ajankohtaisempi.
Aurinkoa kevääseenne, syökää paljon jätskiä :)
