Erään loman alku

Kesäloma. Ehkä yksi maailman kauniimmista sanoista. Nyt se on käsillä, ja on sitä kyllä odotettukin. Kuukausien ajan enemmän tai vähemmän, viimeiset neljä viikkoa ehdottomasti enemmän. Meillä on siis töissä käytännössä kaksi ihmistä, jotka tekevät samoja tai samankaltaisia hommia. Kun toinen lomailee, toinen todellakaan ei. Aiempina vuosina olen itse pitänyt lomani aina ennen kollegaa, ja unohtanut töihinpaluun jälkeen parissa päivässä lomalla olleenikaan. Tänä vuonna meni toisinpäin; kestin neljän viikon kurimuksen, ja jäin onnellisena kolmen viikon lomalle. Voin vain kuvitella, miten kollega on kirkunut tyynyyn viimeiset kolme päivää.

Jos lasketaan virallisia lomapäiviä, menossa on tosiaan vasta kolmas. Käytännössähän loma alkoi jo perjantaina, kun kurvasin koslallani työpaikan pihasta. Paljon on silti jo ehditty:

Perjantaina käytiin vuosipäivän kunniaksi Fernandossa syömässä. Kuvan ottamisen muistin vasta, kun olin jo imuroinut melkein puolet pihvistäni. Tilaan aina samaa: lehtipihvin ulkofileestä ja lohkoperunat. On aivan täydellisyyttä hipovaa, kun tuo maustevoi sulaessaan valuu suupielistä. Ooh <3

Illemmalla kilisteltiin metsämansikan makuisella kuoharilla 8-vuotisen yhteiselon kunniaksi. Mansikoita olemme syöneet litran illassa jo varmaan parin viikon ajan.

Kesäkukkiani olen ihastellut päivittäin. Joku saattaa muistaa kertomukseni kukkahankinnoista, ja löytyypä linkin takaa kuvakin istutuspäivältä. Himppasen ovat kasvaneet :) Ja olen saanut nuo kestämään hengissä jo yli 2 kuukautta, hyvä mie!

Etukuistin kukkasetkin ovat ottaneet vihdoin kasvupyrähdyksen.

Ensimmäisenä virallisena lomapäivänä eli maanantaina kävin hammaslääkärissä. En kärsi varsinaisesta fobiasta, mutta jollain tasolla pelkään kyllä kaikkia leegotohtoreita. Nyt löysin paikallisen puskaradion suosituksesta niin miellyttävän tädin, etten suostu enää ikinä menemään kenellekään muulle. Rahanmenoa ei voi estää, mutta maksan mielelläni siitä, että pelkään joka kerta hieman vähemmän. Mainostaa en viitsi, mutta suosituksia saa kysymällä :)

Eilen oli harvinaisen hyvä ilma, joten päivän aktiviteetit koostuivat aamusalin jälkeen lähinnä aurinkoisella takapihalla makaamisesta. Luin yhden lempikirjailijan kirjaa harppauksittain eteenpäin, ja osan ajasta vain haaveilin kahden kissan adoptoimisesta Mesyltä. Tarve rakastaa jotain karvapalloa on mahdottoman suuri, joten jossain vaiheessa lienee pakko antaa koira- tai kissakuumeelle periksi.

Tänään onkin satanut koko päivän vettä. Mutta päätin jo eilen, että yritän inistä vallitsevista sääolosuhteista mahdollisimman vähän. Ärsyttäähän se vesisade aina, mutta minkäs teet. Ja jos eilisen kaltaisia aurinkokylpypäiviä osuu edes muutama loman ajalle, on pakko olla tyytyväinen. Ja voihan ne sadepäivätkin käyttää hyödyksi:

Niin paljon kuin inhoankin Mambaa, niin vielä on kesää jäljellä. Nauttikaa, olitte sitten lomalla tai ette :)