keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Suuren hortonomin kesäkukkaset

Meillä on takapihalla kukkapenkki. Se näyttää tältä:


Kaksi punaista asiaa, jotka olin tunnistavinani tulppaaneiksi. Tuollaista sinistä pientä kukkaa. Pystyyn kuolleita korsia. Paljon vihreitä asioita, joista en tiedä, pitäisikö ne kitkeä vai ei. Viime kesänä yritin nähdä vaivaa ja nykiä penkistä ylös sinne kuulumattomat kasvit. Yleisin toteamukseni taisi olla oho. Mietin myös, että voiko rikkaruoholla olla sipulit.

Voi, minkä hortonomin maailma minussa menettikään.

Siitä huolimatta tämä on jo toinen kesä, kun haluan pihalle kukkia. Koska ne ovat nättejä, ja minä tykkään näteistä asioista. Kukkapenkin suhteen olen jo puolittain luovuttanut; taidan vain katsoa mitä sieltä nousee (ihme, että viimekesäisen teurastuksen jälkeen ylipäänsä nousee), kaivaa koko penkin tyhjäksi ja... no, jotain. Istuttaa siihen vaikka mansikkaa. Tai ensi kesäksi perunaa. Tai muurata koko pihan umpeen asfaltilla.

No mutta. Mikäpä avuksi, kun kauniista kukista kuitenkin tykkää? Parvekelaatikot! Meillä on tuollainen näppärä ristikkohärpäke, johon laatikot saa laitettua:


Nuo ovat muistaakseni nimeltään petunioita. Saatan kyllä olla väärässäkin. Ostin ne euron kappalehintaan herttaiselta tädiltä, jonka luo ryysäsin eilen juuri, kun hän oli sulkemassa myyntipistettään. Ai hei sie oot jo sulkemassa, kuule mikä näistä ois mahollisimman vaikee tappaa?

Täti jaksoi väri- ja lajivatulointiani kunnioitettavan pitkään, mutta sivulauseesta poimittu mää oon ollu täällä kaheksasta asti pisti vähän hymyilyttämään. Lukitsin lopulta vastaukseni ja poistuin hymähdellen, että mie tuun ehkä vielä takasin. Nähtyäni kirjaimellisesti, miten toisen kasvoilta pakenee väri ja silmistä loistaa sanaton ootko helvetti tosissas, päätin kuitenkin kiusata tänään jotakuta toista pahaa-aavistamatonta.

Siispä ensin paikalliseen markettiin ostamaan ruukkua, josta kassatäti kommentoi, että tuohonhan voi laittaa vaikka jotain roikkuvaakin. Totta! Ei ehkä sittenkään pelkkiä orvokkeja!

Marketista rautakaupan viherpihalle, ja eteen sattuneelle myyjälle vain hieman anteeksipyytelevä mie en tiedä mistään mitään enkä osaa mitään, joten APUA. Ostin siis neljä tähtisilmää ja yhden muratin (näistä olen jopa varma):


Nyt on siis nättejä asioita sekä takapihalla että etukuistilla. Veikkauksia, kuinka pitkään saan nämä kestämään hengissä? Palkkaan voittajan tekemään ensi kesäksi meille pihasuunnitelman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toukokuu kuvina

Minulla oli joskus kunnianhimoinen tavoite blogata useamman kerran viikossa. Sitten kerran viikossa. Sitten muutaman kerran kuussa. Nooh, ka...