Tunnustan olevani työpäivinä aamusuorittaja. Nukun mahdollisimman pitkään, herään tietyllä kellonlyömällä, ja minulla on 3 minuuttia aikaa nousta ylös. 7 minuuttia aamupesuihin ja sängyn sijaamiseen, 5 minuuttia aamupalan tekemiseen ja niin edelleen. Aamupalan syömiseen olen varannut 15 minuuttia, jonka aikana yleensä selaan läpi somen ja muut tuikitarpeelliset sivut.
Eräänä kesäisenä viikonloppuaamuna siirsin aamupalahetkeni takapihalle. Istuin portailla yöpaita päällä ja aurinkolasit päässä, join marja-rahkasmoothieta ja hyrisin onnesta. Seuraavalla viikolla keksin, että voisihan noin tehdä arkenakin. Kovin lämmin ei siihen aikaan aamusta vielä ollut, mutta kun siirsi tuolin aurinkoiseen kohtaan, tarkeni kyllä.
Toisena piha-aamunani unohdin somen ja keskityin kuuntelemaan lintujen laulua. Päivä alkoi hyvin, vaikka en nähnytkään, kuka tykkäsi mistäkin. Ei siihen arjen zeniin näköjään paljon vaadita – varttitunti omalla pihalla voi riittää. Syys- ja talviaamuihin on ehkä silti keksittävä jotain muuta.
 |
| Aamiaishetki eräältä kesäsunnuntailta, ainoastaan hivenen lavastettuna. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti