Lähtötilanne 3.7. oli siis tämä:
Pesen hiukseni joka päivä, joten arvattavissa oli jo heti alkuun, että ikuista tuo onni ei tule olemaan. Ja itsehän en jaksa suoristaa hiuksiani koskaan, joten eipä tuo kuontalo seuraavissa kuvissa muutenkaan näytä ihan samalta :)
Löysin paikallisesta tavaratalosta Colormaskin suoravärin nimeltä Purple rain, ja olihan sitä testattava:
Ei huono. Huvittavaa on, että latva tuntuu kestävän magentaisena paremmin, mutta tuo ohimoiden korkeudella oleva osio tahtoisi ihan hirveän kovasti olla punainen tai oranssi. Johtuneeko sitten jostain aiemmista värjäyksistä, en tiedä.
Pari viikkoa pärjäsin tuolla maski-ensiavulla, kunnes eilen oli taas korjausliikkeen aika:
Mjoo. Ihan ok. On siis todettavissa, että suoraväreillä saa annettua kulahtavalle värille ensiapua. Tosin tuo Purple rain on nimensä mukaisesti violetimpi kuin magenta, joten tämänhetkinen reuhka on tummempi. Lopputulos olisi todennäköisesti vielä parempi, jos tuon maskin laittaisi päähäni joku muu kuin minä itse. En oikein osaa/jaksa/viitsi, joten jotkut osiot jäävät sameammaksi. Ja voi elämä, kukahan muuttaisi meille suoristamaan tuon harakanpesän joka aamu... huoh.
Joka tapauksessa, eilisen käsittelyn turvin pärjännen seuraavat pari viikkoa. Nyt vaan alkaa jo juurikasvukin kurkistella ja koko muukin tukka vaatia lisää tummaa, joten seuraavat treffit Maailman Parhaan Tiinan kanssa on jo sovittu. Stay tuned :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti