En haluaisi valittaa, mutta valitan silti. Vaikka tiedänkin, että säästä valittaminen on suunnilleen yhtä hyödyllistä kuin... no, joku ei-hyödyllinen toiminta.
Olen huomannut, että minustakin löytyy valittajamummo. Tiedättehän; sellainen, jonka mielestä ennen oli kaikki paremmin. Ei vaan kuulkaa minun nuoruudessani jne. Mutta kun niinhän se menee. Eivät kuulkaa olleet lapsuuden kesät tällaisia. Kesällä oli kuuma ja talvella kylmä. Kesä alkoi koulujen loputtua, ja jatkui jonnekin syyskuun alkuun. Ei kuulkaa silloin 80-90-luvun taitteessa mietitty 2.6., että perhana kun tuli jo ne talvivaatteet pakattua pois. Lämmintä huivia on ikävä niin ulkona kuin töissä myös sisällä.
Olen tämän viikon kärvistellyt hupparissa, sillä kesä katsotaan kalenterista eikä lämpömittarista. Tämän aamun +2 astetta sai minutkin nöyrtymään, ja kaivoin töihin lähtiessä palttoon niskaani. Äitini lähetti eilen kuvaviestin saatesanoin saatana lunta sataa, josta inspiroituneena tein meemin:
Oikeasti, kesäkuu, get your shit together.
No niin. Nyt kun on ensin lähdetty liikkeelle negatiivisella asenteella ja matalalla energialla, voidaan fiilistellä viikko sitten napattua kuvaa lenkkireitin varrelta:
Noin. Mikä tuossa muka on niin vaikeaa? Vähän auringonpaistetta ja parikymmentä astetta lämmintä. Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä.
perjantai 2. kesäkuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toukokuu kuvina
Minulla oli joskus kunnianhimoinen tavoite blogata useamman kerran viikossa. Sitten kerran viikossa. Sitten muutaman kerran kuussa. Nooh, ka...
-
Julkaistu Keskiviikko-lehdessä 11.10.2017. Huomenna tulee kuluneeksi tasan puoli vuotta pikkuveljeni kuolemasta. Melkein vuosikymmenen ...
-
Ihanan Herkuttelijat-blogin Haminanpaisti keikkuu suosituimpien postauksien kärjessä, eikä suotta. Meidän residenssissä kokeiltiin kyseistä...
-
Sivusin kraniaaliosteopatiatekstissäni parilla sanalla sääriongelmiani, ja ajattelin naputella niistä muutaman sanan lisää. Käytännössä hom...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti