keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kesälomahommia

Hei vaan hei! Täällä on vietetty ensimmäistä kesälomaviikkoa, joka tällä erää jääkin ainoaksi. Seuraava pätkä odottaa reilun viiden viikon päässä, jolloin koittaa kolmen viikon vapaus. Päätin tänä vuonna pitää lomani kahdessa erässä ihan siitä syystä, että arvelin olevani breikin tarpeessa myös näin alkukesästä. Neljä viikkoa putkeenkin on kiva, mutta minulle tuppaa iskemään viimeistään puolen välin tienoilla töihinpaluumasennus, enkä osaa nauttia loppulomasta enää kunnolla. Tämän ensimmäisen lomapätkän loppuessa saa siis ajatella, että pidempi pätkä on vielä edessä :)

Tämä lomapätkä käynnisteltiin siis viime perjantaina, kun maailman ihanin Saija tuli meille yökylään. Puhuimme etukäteen, että parempi, kun ei tehdä mitään suureellisia suunnitelmia vaan mennään fiiliksen mukaan. Varovaisia ja puolivillaisia heittoja terassista ja leffateatterista seurasi todellisuus: molemmat niin veretseisauttavan väsyneitä, ettei todellakaan pysty kykenemään. Siispä noutopizzaa ja muita mässyjä, saunaa, toisella silmällä katsottua leffaa ja höpöttelyä. Ja olipahan kuulkaa ihan maailman parasta. Parhautta on ystävä, joka on niin monessa asiassa samoilla linjoilla.

Lauantaiaamuna hyppäsin uskollisen citikkani kyytiin ja huristelin Keski-Suomeen käymään veljeni haudalla. Vein sinne tällaisen kukan:


Lintuteema jatkui. Ja jatkuu muuten syksylläkin eräässä muodossa, mutta tästä lisää myöhemmin.

Samalla reissulla jäin äitini luo yöksi, ja kuvasin taas kukkia ja kissoja. Kukkien kuvia en jaksanut käydä läpi, mutta katsokaa nyt näitä rakkaita:

Taavi-Iivari Juanes Patrizio Pölhö-Kustaa Kaikkonen. Tai ihan Taavi vaan.

Viiru-Oskari Pöllöpää, tai Pöllö-Oskari. Tai Viiru.

On muuten ehkä maailman huvittavinta, miten suloisella kiffimirrillä voi olla aina noin v*ttuuntunut ilme. Tyyppi näyttää siltä, kuin haistaisi jatkuvasti tuoreen sonnan.

Mänetkös siitä kameras kanssa...

Tässä ei tapella, vaan pestään.

Äitimuorini on kosmetologi, joten lauantaina piti ottaa hyöty irti. Samalla saatiin allekirjoittaneesta ehkä imartelevin otos koskaan:


Naamasta on tarkoituksella rajattu puolet pois, sillä pärstäni levisi patjaan kuin leipätaikina. Ja itsetuntoni ei todellakaan ole niin hyvissä kantimissa, että suostuisin näyttämään alkuperäistä kuvaa julkisesti missään.

Maanantai olla öllöteltiin kotosalla, mutta eilen suhailtiin isännän kanssa viemään kaikki rahat Keskisen Vesalle.







Varasimme hotellista 47-neliöisen huoneen, jonka huonekorkeus sai tilan tuntumaan valtavalta. Huoneeseen kuului myös oma iso parveke, joka jäi tällä reissulla hyödyntämättä kiitos perinteisten kesälomakelien. Pakolliset ruokakuvat myös mukana; tuo lehtipihviannos oli aivan käsittämätön. Tosin postasinkin jo Facebookiin, että jos hotelli näyttää ulospäin linnalta, sisustuksessa kaikki mahdollinen on kullanväristä ja omistajalla on fiksaatio miljoonaan, niin lienee ihan luonnollista saada pihviä tilatessaan niitä kaksi. Nälkä ei jäänyt, mutta toffeesuklaa-brownie kinuskikastikkeella, suolapähkinärouheella ja vaniljajäätelöllä oli silti pakko tilata. Kahdella lusikalla ja haarukalla tosin.

Ja kuluihan sitä rahaakin:


... ei tosin ollenkaan niin paljon, kuin olisi ollut mahdollista. Olin singota irti kaikista henkseleistäni, kun löysin outlet-osastolta Lumenen meikkejä; luottotuotteet murto-osahinnalla siihen nähden, mitä maksavat normaalisti marketissa. Kynsilakkakokoelma on ollut tarkoitus päivittää jo pitkään, BB:n pöksyjä tarvitsee aina, hömppäkirjoja ei voi koskaan olla liikaa, hyviä capricollareita on ostettava kahdet kun löytää hyvät, entisen laukun kantohihtojen putoaminen olalta sai verenpaineet nousemaan, ihoa on hyvä hoitaa, Catmandoon kengät olivat supersöpöt ja Mexxin lempparihajuvettä piti ostaa lisää, kun edellinen puteli on miltei tyhjä. Eli täysin perusteltuja kaikki, vai mitä?

Zoomataan silti vielä yhteen kohtaan:


En tykkää Mentoksista. Niin kuin yhtään. Mutta yllättäen toffee-suklaa-versiot hävisivät parempiin suihin ennen kuin isäntä ehti sanoa edes "saanko yhden".

Siinäpä sitä, ja puolet lomasta on tosiaan vielä jäljellä. Mitäs seuraavaksi keksitään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toukokuu kuvina

Minulla oli joskus kunnianhimoinen tavoite blogata useamman kerran viikossa. Sitten kerran viikossa. Sitten muutaman kerran kuussa. Nooh, ka...