9 omituisuutta minusta

Ainakin Juliaihminen- ja Mua lemmitkö vielä, Kustaa -blogeissa on kerrottu faktoja kirjoittajista, joten miksen miekin kun muutkin. Haasteen alkuperäinen idea oli kai kertoa outoja faktoja, joten käytin hetkisen miettimällä, mitä omituisuuksia minusta löytyy. En liene mitenkään erityisen kummallinen, mutta josko näistä yhdeksästä edes muutama olisi sellaisia, joihin ihan jokainen ei voi samaistua :)

1) Olen semineuroottinen. Nukkumaan mennessä tai kotoa lähtiessä joudun tarkistamaan hellan ja kahvinkeittimen aina, vaikka kyseisiä laitteita ei olisi käytetty koko päivänä.

2) Semineuroottisuuteni näkyy osittain myös syömisessäni. Jos ruokana on vaikka kanaa ja keitettyjä perunoita + kurkkua ja paprikaa, niin näitä on oltava lautasella yhtä monta palaa. Tämä ei liity siihen, miten paljon/vähän "voi" syödä vaan siihen, että niitä nyt vaan on oltava sama määrä.

Ei ole sattumaa, että kurkkuja ja paprikoita on 6 molempia... Perunanpalasia en sentään laskenut.

  
3) Saan nostettua pikkuvarpaat viereisten varpaiden päälle auttamatta käsillä, ja pystyn kävelemään näin.

No problem.

  
4) En osaa viheltää tai puhaltaa purkkapalloja.

Problem.

5) En ole koskaan käynyt Linnanmäellä. Särkänniemessä kyllä, mutta en ole lapsenakaan ollut mikään huvipuistofani – johtuneeko siitä, että olen tyyppiä huutaa kurkku suorana jo possujunassa. Inhoan korkeita paikkoja ja pää alaspäin olemista, joten vaihtoehdoiksi jäivät lähinnä törmäilyautot ja Hurveli. Pyöritystä sen sijaan kestän (kestin?) hyvin, ja kävin yhden Särkänniemi-visiitin aikana Hurvelissa 8 kertaa putkeen.

6) Silmäni valuvat nykyään valtoimenaan vettä joka kerta, kun nauran yhtään kovempaa. Tämä raivostuttava vaiva ilmestyi kuin tyhjästä muutama vuosi sitten, ja tämän takia esim. stand up -keikoille menen mieluummin ilman ripsiväriä.

7) Minulla on hyvä numeromuisti, ja päähäni jäävät suht vaivatta esim. EAN-koodit. Puhelinnumerot sen sijaan tuottavat vaikeuksia.

8) En osaa kävellä korkokengillä. Korkkarit olisivat supernaiselliset ja kauniita kenkiä on kiva kuolata, mutta en voi ymmärtää, miten joku onnistuu kävelemään sellaisilla taittamatta nilkkaansa.

9) Alitajuntani on löytänyt tavan kertoa, milloin olen unohtanut jotain tärkeää: näen aina stressaantuneena saman unen. Unessa olen entisessä työpaikassani ns. valvojana, eli viimeisenä paikalla. Joka kerta olen unohtanut tehdä jotain, ja yleensä herään siihen, kun sanon ääneen ”taas mie unohdin”. Koskaan unesta ei käy selville unohdettu asia, mutta nähtyäni ko. unen osaan lähteä kaivelemaan, ja yleensä lopulta keksinkin, mistä on kyse.

Entäs te? Jos innostutte, niin ilmiantakaa postauksenne kommenttikenttään :)