Otsikoin erään joulukuisen blogipostaukseni ”älä ole saliääliö”. Johtuneeko hivenen provosoivasta sanavalinnasta, mutta postaus on yksi luetuimpiani. Kirjoitin sen juuri ennen ”niiden” saapumista kuntosaleille, ja asia on näin syksylläkin ajankohtainen. Ilmiö lienee tuttu lähes kaikille kuntosalien vakioasiakkaille: kaksi kertaa vuodessa ”ne” tulevat.
”Ne” ovat kesän tai joulun jälkeen aloittavia uusia asiakkaita. Saattavat vaikuttaa hämmentyneiltä, tai seistä jonkun laitteen edessä kulmat kurtussa. Eivät välttämättä liiku salilla yhtä itsevarmasti kuin vuosia treenanneet, eivätkä osaa kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä heti.
Sen sijaan, että ärsyyntyisi hetkellisesti ruuhkautuneesta lempisalista, voisi muistaa, että jokainen aloittaa jostakin. Neuvoin tammikuussa eräälle kanssatreenaajalle yhden laitteen säädöt, ja sain hämmentyneellä hymyllä ryyditetyn kiitoksen. Reaktiosta päätellen kyräily on edelleen yleisempää kuin ns. vieraanvaraisuus, mutta niinhän sen ei tarvitsisi olla. Eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti