All those joyful little things

Hei vaan hei. Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen yleisvire on ollut aika mollivoittoinen, mutta ajattelin kuitenkin tulla kertomaan, että täällä sinnitellään edelleen. Yksi ystävistäni kysyi eilen, että miten jakselen. Kerroin hänelle, että on ok-päiviä, hyviäkin päiviä, ja sitten on niitä, kun asioiden lopullisuus lyö lapiolla naamaan. Pikkuveljeni ei ollut viime vuosina enää konkreettisesti jokapäiväisessä elämässäni mukana, mutta noin kerran viikossa saatoimme kuitenkin vaihtaa muutaman viestin. Ja nyt, kun tapahtuneesta on kulunut tasan kaksi viikkoa, alan pikkuhiljaa sisäistää sen, että niitä viestejä ei enää tule. Pelkään ja jännitän myös tulevaa siunaustilaisuutta, sillä voin vain kuvitella, miten karmea päivä siitä tulee. Tilaisuus on varmasti lämminhenkinen, mutta kuitenkin kamalinta ikinä. Toisaalta toivoisin sen tulevan ja olevan ohi mahdollisimman pian, jotta voisimme koko perhe rauhoittua surutyön tekemiseen.

Mutta. Olen sanonut useaan kertaan, että kaikista eniten minua auttaa nyt se, että niin töissä kuin vapaa-ajalla ollaan mahdollisimman normaalisti. Ja koska nyt jos koskaan on tärkeää ottaa ilo irti pienistä asioista, aion nyt jakaa muutaman viimeaikoina ilahduttaneen jutun:

Herpeslääke. It's good to open with a joke, right? Olen sitä onnekasta tyyppiä, joka saa yskänrakkulan joka jumalan kerta, kun jonkun fuck my life -tyyppisen ajanjakson jälkeen pahin stressi laukeaa. Viime viikko oli töissä hitusen tätä laatua, ja perjantai-iltana alkoi ylähuuli taas tuntua epäilyttävän tutulta. Lauantaiaamuna huuleeni oli ilmestynyt kaksi kuumailmapallon kokoista rakkulaa. Kyllä, kaksi. Luojan kiitos on olemassa näitä myrkkyjä, jotka kiskaistaan huiviin 12 tunnin sisällä ja jotka nopeuttavat paranemisprosessia.

Synttäribrunssi. Vanhenin pääsiäismaanantaina, ja halusin välttämättä rekkamiehen aamiaisen. Huomatkaa myös synttärikakku <3

Uusi harrastukseni bujoilu. Tämä näpertely on vaan ihan mahdottoman kivaa, ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että keksin keittiönpöydän kaaokselle vihdoin suhteellisen toimivan ratkaisun.

Pätkis-jäätelöpuikko <3 Tiedän, mitä syön ensi kesänä.

Suhteellisen hyvin kulkevat treenit. Taivallan päättäväisesti kohti tälle vuodelle asettamaani 200kg jalkaprässi-tavoitetta, nyt mennään jo 160 kilossa.

Se fakta, että elämässä tapahtuu kamalien asioiden lisäksi myös mukavia juttuja. Elämääni astelivat uutena elementtinä deadlinet, ja olen aiheesta sekä innoissani että pienesti myös kauhuissani. Jätän tällä kertaa tämän ärsyttävästi tähän, mutta lupaan kertoa teille tästäkin hitusen enemmän vielä myöhemmin.

Aurinkoa lumisateen keskelle <3