Syksyihminen?

Päätän joka vuosi, että tänä vuonna se tapahtuu. Tänä vuonna minusta tulee syksyihminen. Keskityn vain vuodenajan positiivisiin puoliin ja unohdan negatiiviset. En valita pimeydestä tai sateesta, vaan muistan ainoastaan aurinkoiset alkusyksyn päivät ja imen itseeni energiaa kauniista väriloistosta.

Sitten koittaa yksi poutapäivä, ja parin viikon semiflunssaisen tekemättömyyden jälkeen päätän lähteä varovaiselle kävelylle. Kun on vielä valoisaa, ja aurinkokin näyttäytyi. Ja ihan lämminkin on, kun muistaa laittaa huivin kaulaan.

Ja sitten. Alle kahden kilometrin jälkeen pudotan uudenkarhean, kesäkuussa hankitun puhelimeni maahan. Asfaltille. Siihen lähimaaston ainokaiseen vesilätäkköön. Seriously?

Kuvituksena lenkkireitille osuneet puut. Ovathan nuo ihan nättejä. Ja puhelinkin ehjä, yhden kulman pientä nirhaumaa lukuun ottamatta.

En ole vielä ihan vakuuttunut, mutta ehkä annan tällekin vuodenajalle vielä mahdollisuuden. Ja ostan puhelimelle luodin-, veden- ja tohelonkestävän suojapussin.