torstai 7. heinäkuuta 2016

Finnish nightmares - entä, jos joku kehuu?

Tiedättekö Finnish nightmares -sarjakuvan? Minusta se on hulvaton, ja useimmiten todellakin ns. spot on. Yksi suomalaisuuden peruspiirrehän on, että kehuja ei osata ottaa vastaan. Itse olen opetellut tätä taitoa ihan tietoisesti: nykyään osaan jo vastata "kiitos" tai "kiitti, itsekin tykkään", jos joku kehuu vaikka hiuksia tai paitaa. Mutta vielä on näköjään tekemistä.

Kohtasin oman "painajaiseni" eilen salilla, kun kävin treenaamassa jalkoja. Jätin seuraavassa sarjassa tarvittavat painot jalkaprässiin, tavarat prässin viereen ilmaisemaan että tulen kohta takaisin, ja menin täyttämään juomapulloa. Palatessani prässin vieressä seisoskeli keski-ikäinen naishenkilö.

- Ai sinäkö tässä olit?
- Ömmm joo? Kävin vaan hakemassa lisää vettä. Pari sarjaa vielä jälellä.
- Joo ei kun katsoin vaan, että aika isot painot!
*hämmentynyt naurahdus* - Ai, hehe, kiitti.
- Sä varmaan treenaat aika paljon?

Noniin. Mikä olisi ollut oikea vastaus? Mihinkään yksitavuiseen joohon en olisi taipunut mitenkään, kun miehän oon näin isokokonenkin ja siis monethan treenaa paljon enemmän ja silleen. Mutta olisin voinut vastata vaikkapa, että joo, jonkin verran kyllä. Se ei olisi varsinaisesti kuulostanut itserakkaalta, ja olisi oikeastaan pitänyt ihan paikkansakin. Mutta mitäpä vastasin tälle ihan vilpittömän kuuloiselle naiselle?

- Nooo jotain joo välillä, mutta en mitenkään mahottomasti.

AAAAAARGH. Miksi, hyvä ihminen, miksi pitää väheksyä? On totta, että on paljon ihmisiä, jotka treenaavat enemmän. Mutta on myös paljon ihmisiä, jotka treenaavat paljon vähemmän. Liikun tällä hetkellä niin paljon, kuin on nykyisessä elämäntilanteessa mahdollista ja mielekästä ilman, että hommasta tulee pakkopullaa. Eli kyllä, verrattuna esimerkiksi muutaman vuoden takaiseen itseeni (ei siis keneenkään muuhun), minä liikun paljon. Miksi se on niin vaikeaa sanoa ääneen?

Toisekseen: jos oikein haluaa vääntää, niin tuo vastaushan se vasta itserakkaalta kuulostikin. Jooei, en mie juurikaan treenaa vaan tästä ihan vasemmalla jalalla huitaisten liikuttelen noita painoja. Kun tosiasiassa siihen, että se kelkka nousee sen 3 x 12 toistoa, on vaadittu töitä.

Huoh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toukokuu kuvina

Minulla oli joskus kunnianhimoinen tavoite blogata useamman kerran viikossa. Sitten kerran viikossa. Sitten muutaman kerran kuussa. Nooh, ka...