Nykyinen möyhentäjäni on koulutukseltaan osteopaatti, joten hierontatapa eroaa jonkin verran ns. klassisesta hieronnasta. Huomioitavaa on myös se, että näille tyypeille ei auta valehdella: kaikki menneen ja nykyisen elämän synnit ovat luettavissa suoraan kehosta, ja sen nämä kyllä osaavat. Ensimmäisen kerran informaatiotulvaan sisältyi muistaakseni ainakin se, että minulla on taipumus pihtipolviin, nilkkojeni liikkuvuudessa on huomattavasti toivomisen varaa (jonka takia säärteni lihakset rasittuvat jo kävellessä väärin, eli byebye bodyattack), ja olen todennäköisesti istunut lapsena paljon risti-istunnassa. Selkääni tutkiessaan kaveri enemmänkin totesi kuin kysyi, että taidan olla oikeakätinen ja tehdä päätetyötä. Maaliin meni.
Koska osteopatia ei käsitteenä kertonut itsellenikään sen enempää ennen tätä, otetaan tähän väliin lyhyt infopläjäys:
- käsin tehtävää manuaaliterapiaa; vanhin länsimaalainen manuaaliterapiamuoto, josta on eriytynyt mm. naprapatia ja kiropraktia
- kolme pääperiaatetta: keholla on itseparantava mekanismi, rakenne ja toiminta ovat vuorovaikutuksessa ja keho on kokonaisuus
- hoitaa kipuja, jännitystiloja, jäykkyyttä, nivelongelmia, migreeniä, puutuneita jäseniä, rajoittuneita liikeratoja…
- useita eri hoitotekniikoita, esim. manipulaatio eli naksauttelu
Jos lisäinfo kiinnostaa, Osteopaattiliiton sivut klik klik.
Ystävänpäivän tienoilla minulla kävi tuuri, ja voitin ystäväni kanssa ilmaisen hieronnan Fressiltä. Koska käyn hierottavana joka tapauksessa ihan omalla rahalla, möyhentäjä ehdotti kokeiltavaksi kraniaaliosteopatiaa, joka muistuttaa kraniosakraaliterapiaa. Ja on siis hienovaraista, hellää osteopaattista hoitoa, jossa käytetään hyvin kevyttä manuaalista painetta vapauttamaan stressi koko kehosta, myös pään alueelta.
Jos tarkempi analyysi siitä, mitä kraniaaliosteopatia ei ole, kiinnostaa, klikkaile tästä.
No miltä se sitten tuntui? Hyvältä. Äärimmäisen rentouttavalta. Kraniaaliosteopatiassa päätä ei sinänsä hierota vaan kallonpohjaa käsitellään pehmytkudostekniikoilla, mutta koska rakastan päähierontaa lähestulkoon kaikissa muodoissaan, tuota pään ja niskan alueen käsittelyä olisi voinut kuunnella tuntitolkulla. Jos vanne kiristää päätä, niin suosittelen kyllä ihan ehdottomasti.
 |
| Kuva: Southport Osteopathy |
Hauskaa oli huomata se, miten vaikeaa itselleni on päästää irti kontrollista. Ei tainnut yksi tai kaksi kertaa riittää, kun kuulin käskyn ”Rentouta tää jalka. RENTOUTA. TÄMÄ. JALKA.” Joojoo… Ja se vaikein kohta: osteopaatti laittaa käden ristiselän alle, jonka jälkeen pitäisi osata maata siinä käden päällä rentona. Ja kun käsi vedetään pois, itse ei saisi auttaa eli nostaa lantiota. Mutta no; jos makaat jonkun päällä ja tämä pyrkii sieltä alta pois, niin mikä mahtaa olla se ensimmäinen refleksi? HERRAJJUMALA SE LIISKAANTUU MIUN ALLE. Lohdun sanana kuulin, että jos on saanut hivutettua kouransa pois yli 200-kiloisen ihmisen alta, niin ei tällaisella 80+ -kiloisella suurempaa hätää ole. No, ehkä uskon ensi kerralla.
Suosittelen myös huomioimaan sen, että mikäli on samanlainen kontrollifriikki kuin minä, kannattaa valita ihminen johon luottaa. Itselleni esimerkiksi ensimmäinen ripsienpidennyskerta oli aikanaan hankala, kun en meinannut saada silmiä ns. rauhoittumaan ollenkaan. You know, kun silmät ovat kiinni mutta luomien alla on menossa reivit. Tämä johtuu oman tulkintani mukaan siitä, etten tykkää olla ventovieraan edessä silmät kiinni (=jotenkin haavoittuvana), etenkään, jos en tarkkaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos siis kontrollifriikkiys nostaa päätään, ei liene haittaa siitä jos takana on vaikka jo muutama hieronta/muu käsittely ja asiakassuhde saatu alkuun. Sisäänpäin hihityttävistä ”painaakohan miun perse ihan hirveesti” ja ”öö miks sen sormet on miun korvissa” -tyyppisistä ajatuksista pääsee yli nopeasti, jonka jälkeen rentoutuminen on taattu. Me likey.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti