Faskiakäsittely raudoilla

Tällä viikolla huollettiin taas kehoa. Käyn siis säännöllisesti hieronnassa, ja hierotutan erikseen niska-selkä-hartia -osaston ja jalat. Yläkropan hieronnasta voisin sanoa ajoittain jopa nauttivani, mutta jalkahieronnat ovat olleet aina yhtä helvettiä. Nuo kenkkuilevat sääreni ovat saaneet aikaan sen, että olen alkanut pelätä jalkahierontoja, ja lähestulkoon joka ikinen kerta itkettää kivusta. Osittain on varmasti kyse psykologisesta möröstäkin, kun jo mennessä tiedän, että kohta sattuu. Mutta no, hoidettavahan noita silti on.

Olen käynyt nyt puolisentoista vuotta Ruhasen Tialla, ja olen itkusta huolimatta erittäin tyytyväinen asiakas. Tia on ronski täti eikä mikään silittelijä, ja useimmiten reagoi kiroiluuni toteamalla "mmm" ja jatkamalla sitä, mitä oli tekemässä. Hierontapöydällä maatessa tuo useimmiten ärsyttää ihan hitokseen, mutta toisaalta pidän siitä, ettei jokaisesta inahduksesta luulla minun menevän rikki. Ja toki Tialla on softikin puolensa; jos ilmoitan olevani henkisesti siinä tilassa etten kykene vastaanottamaan fyysistä kipua, saan kevyemmän käsittelyn.

Tian vastaanotto löytyy osoitteesta Linnankatu 5.

Pari viikkoa sitten Tia oli käynyt faskiakäsittelykurssin ja pelotteli jo etukäteen, että pääsen koekaniiniksi. Kun maanantaina sitten menin yläkroppahierontaan ja näin Tian hankkimat apuvälineet, ilmoitin välittömästi, että minnuun kun kosket noilla niin meidän asiakassuhde loppuu siihen. Eivät nimittäin näytä varsinaisesti mitenkään puoleensavetäviltä, vai mitä sanotte:

Sattuu jo ajatuskin. Kuvassa myös kuivakuppaus-imukupit, joihin olen myös saanut ilon tutustua...

Virheellisesti olen siis luullut, että raudoilla haetaan hoitoon lisää jytyä ja voimaa. Sitä löytyy Tian näpeistä muutenkin, joten ajatuskin apuvälineiden käyttämisestä sai aikaan kauhupaniikin. MUTTA! Näillä ei siis olekaan tarkoitus runnoa, vaan ikään kuin kihnuttaa. Mitään parempaa ilmaisua en keksinyt - rautoja siis liikutellaan ihon pinnalla painetta vaihdellen, ja tarkoitus on kitkaa aiheuttaen saada kehon nesteet liikkeelle. Väliin sananen faskioista:

Faskia muodostuu kuitumaisista ja vesipitoisista proteiineista, jotka sitovat kehon osat yhteen.
Faskia tarkoittaa laajimmillaan koko kehon sidekudosverkostoa, johon kuuluvat mm. lihasten ja sisäelinten peitinkalvot, jänteet ja nivelsiteet.
Kaksi kolmasosaa ihmiskehon nesteistä on faskiassa. Kun faskiaa venytetään ja kompressoidaan, neste puristetaan liikkeelle, ja kun venytys tai kompressio päättyy, nesteytyy kyseinen alue uudelleen = pesusieni-ilmiö

Timo Järvinen / Fysioterapeutti ja kehonhallinnan asiantuntija

Nesteiden puute aiheuttaa faskioiden yhteenliimautumisen, ja ilmeisesti jostakin tämän suuntaisesta on kyse myös omissa säärissäni.

Miltä se sitten tuntuu?

 
Sanottakoon disclaimeriksi heti alkuun, että nämä mielipiteet ja kokemukset ovat säärivaivaisen ihmisen esittämiä, ja joku muu voi kokea asian hyvinkin eri tavalla.

Mutta siis. Maanantaina Tia käsitteli yläkroppaani faskiaraudoilla, ja melkein voisin sanoa, että se ei tuntunut oikein miltään. Vähän hämärältä. Ja olkapäiden kohdalla vähän ärsyttävältä. Ei siis sattunut tolkuttomasti, mutta vähän kuitenkin olisi tehnyt mieli väistää.

No sääret sitten. Jos olkapäiden käsittely oli semiärsyttävää, niin säärten osalta touhu olikin yhtä v*ttus**tanaa alusta loppuun. Ai jumaliste että teki kipeää. Säärten ulkosyrjien käsittelyn kesti jotenkuten, sisäsyrjät saivat kiroilemaan aina kun unohdin keskittyä hengittämiseen, ja pohkeiden ja jalkapohjien kohdalla pitikin taas räkäitkeä. Jalkapohjia ja pohkeita oli tarkoitus käsitellä ensin rentona, sitten venytyksessä ja lopulta jännityksessä, mutta on kuulkaa tuo rentoutuminen vähän helpommin sanottu kuin tehty. Oli siis ihan kätevää, että käsittelijänä oli joku, jonka "yritä rentoutua" -kehotuksiin pystyi vastaamaan, että no ei s**tana pysty kun SATTUU!!!

Olen yrittänyt tietoisesti vähentää kiroilua, mutta jostain syystä se tuolla pöydällä aina tuppaa unohtumaan. Mutta jotain positiivista siinäkin; Tia totesi käsittelyn lopuksi, että sentään pystyin nyt kiroilemaan kun normaalissa jalkahieronnassa yleensä vain itken. No, totta.

Suosittelisinko ja kenelle?

Edellisestä kappaleesta saa ehkä toisenlaisen kuvan, mutta suosittelisin käsittelyä silti kaikille vaivaisille. Hoidon jälkeen jalat tuntuivat jotenkin hämärän kevyiltä, ja olisi voinut vaikka laittaa tanssiksi. Toki osa fiiliksestä johtui varmaan siitäkin, että jee se on nyt ohi... Mutta kuitenkin.

Hoidon perkeleellisyydestä huolimatta aion antaa Tian hyökätä kimppuuni toistekin. Säännöllisestä hieronnasta huolimatta sääreni eivät ole oikein osoittaneet paranemisen merkkejä, joten lataan nyt faskiakäsittelylle kovat odotukset. Ei minusta maratoonaria koskaan tule, mutta olisihan se hauskaa, jos ei tarvitsisi huutaa joka kerta kun joku tarttuu kiinni sääreen.