Joogan kokeileminen on ollut to do -listallani jo pitkään, mutta ennen tätä syksyä en ole tunneille uskaltautunut. Olen ollut skeptinen, sillä tuttavani ilmoitti elämänsä valuneen hukkaan mindfulness-tyylisellä tunnilla. Pelkäsin itselleni käyvän samoin, sillä en ajatellut olevani sitä tyyppiä, joka osaisi olla hiljaa hengitykseen keskittyen ja huilumusiikkia kuunnellen. Ajatus lähtisi kuitenkin laukalle ja päässä pyörisivät vähintään tekemättömät kotityöt. Myöskään Instagramin seesteiset kuvat pää alaspäin roikkuvista joogeista eivät ole aiheuttaneet ”minä myös” -intoilua, vaan lähinnä kauhunsekaista kunnioitusta.
Onneksi joogalajeja on kuitenkin erilaisia, eikä kaikissa tarvitse seistä päällään tai uhmata painovoimaa. Yin joogan ilmestyttyä tutulle salille ajattelin hetkeni koittaneen, sillä sitä markkinoitiin matalan kynnyksen tuntina myös aloittelijoille.
Joogaopettaja Henna Hautamäki kertoo yin joogan olevan meditatiivinen harjoitus, jossa ollaan välillä myös epämukavuuden äärellä - kuten elämässä yleensäkin. Yin joogan erityispiirteitä ovat oleminen, pysähtyminen ja tekemättömyys, ja fyysinen tavoite on tuoda luonnollinen liikkuvuus kehoon sen turvallisissa ja jokaiselle henkilökohtaisissa rajoissa.
Suomennettuna: ei tarvitse osata mitään eikä taipua mihinkään. Tunnilla käydään läpi eri asanoita ja niissä viivytään joskus useitakin minuutteja, mutta kehoa ei pakoteta mihinkään. Tavoitteena ei ole venyttää väkisin äärirajoille, vaan antaa kehon olla paikallaan ja avautua. Asanat eivät ole vaikeita, joten tunti sopii myös aloittelijoille, ja sitä voi suositella kaikille niille, jotka haluavat rentoutua, rauhoittua ja ehkä hieman omaa aikaa.
Ensimmäisen kerran jälkeen olin koukussa. Viikoittainen tunti on täysin omaa aikaani, jolloin kukaan ei vaadi minulta mitään. Elämä ei valu hukkaan, mutta ajatukset hiljenevät, keho rentoutuu eikä päässä pyöri edes se pyykkikone. Namaste.
VIIKON YLLÄTYS
Kun ottaa huomioon suorittajaluonteeni, yin jooga solahti yllättävän vaivattomasti osaksi viikko-ohjelmaa. Vähemmän yllättävästi samalle suorittajaluonteelle on ajoittain vaikeaa hiljentyä ja vain olla, mutta viikko viikolta opin paremmaksi. Edelleen tuntuu hassulta ”hengittää kohti kireyttä” tai ”kiittää itseään harjoituksesta”, mutta joka kerta tunnilta on tuliaisina raukea keho ja mieli.
VIIKON KOHOKOHTA
Lähdin ensimmäiselle joogatunnille ”no saa nähdä” -mentaliteetilla, mutta nyt tuosta hiljentymishetkestä on tullut ehdottomasti yksi viikon kohokohdista. Keskiviikkoisin pidettävä tunti katkaisee tehokkaasti arjen pyörityksen, ja loppuviikon jaksaa olla taas vähän enemmän zen.
VIIKON VINKKI
Kokeile rohkeasti uutta juttua, oli se sitten jooga, motocross tai mattojen kutominen. Aiemmin epämukavuusalueelta tuntunut asia saattaakin alkaa tuntua omalta, ja tuoda parhaimmillaan kaivattua vaihtelua rutiineihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti