Perjantain paras

Tuttu jumppaohjaaja laittoi viestiä viime viikolla heti surutyö-tekstini julkaisemisen jälkeen. Kyseinen nainen on päivätyökseen opettaja, ja kirjoittanut yläkouluikäisille terveystiedon kirjan, jota käytetään valtakunnallisesti ympäri Suomen. Hän kysyi, voisiko käyttää tekstiäni tehtävänä kirjassaan.

Siis toistan nyt vielä. Voisiko käyttää tekstiäni kirjassaan. Tekstiäni kirjassaan.

Siinä se nyt on <3

 
Niin turhalta ja kammottavalta kuin koko kamaluus on tuntunutkin, niin nyt siitä on seurannut rahtunen hyvää. Voin ehkä omalla esimerkilläni osoittaa jollekin nuorelle, että elämässä voi selvitä vaikka minkälaisesta linkouksesta.

Tämän ansiosta tuntuu, ettei suruni tai kirjoitukseni ole mennyt hukkaan. En voi sanoin kuvailla kiitollisuuteni ja liikutukseni määrää.

Rakkaudellista viikonloppua, murut <3