tiistai 1. marraskuuta 2016

Kiitollisuus-/positiivisuuspäiväkirja

Ulkona sataa räntää. Aamulla on pimeää, päivällä on pimeää ja illalla on pimeää. Harmaata, märkää ja kylmää. Aamulla töihin autoillessa saa olla todella varovainen, kun itsetuhoiset kamikaze-jalankulkijat syöksähtelevät ylittämään tietä ilman heijastinta juuri silloin, kun sataa kaatamalla vettä ja vastaantulevan auton valot sokaisevat.

Mutta! Koska tämän(kin) piti olla se vuosi kun minusta tulee syksyihminen, ei nyt keskitytä siihen. Positiivisuushaasteita ja kiitollisuuspäiväkirjoja on blogistania pullollaan, joten voisinpa minäkin muistutella itselleni, ettei nyt kaikki sentään ole huonosti. Tässäpä siis muutamia asioita, jotka ovat tuoneet iloa viimepäivien aikana:

Maailmanparannuskahvit 3 am friendin eli rakkaan Saijan kanssa
. Pannukakkutalossa. Jossa söin mansikkahillo-pannarin lisäksi vielä pienen pallon suklaajäätelöä.

Samaisen neitokaisen kanssa sovittu tyttöjenilta. Sitä varten hankittiin myös liput parin lempikoomikon keikalle.


Nerokkaan Suits-sarjan katsominen isännän kanssa. Jos et jostain syystä ole vielä sarjaa katsonut, korjaa virhe välittömästi.

Pikkuveljen viikonloppuvierailu. Oli huippua päivittää kuulumisia ja viettää yhdessä laatuaikaa. Vaikka sana laatuaika saakin vähän oksennusta nousemaan suuhun.

Ehkä maailman hienoin puhelimen silikonisuojakuorihärpätin. Katsokaa nyt:


Huomisen bodyjam. Vaikka pakko tunnustaa, että odotan tuntia osittain myös puolilamaannuttavalla kauhulla. Viime viikolla ehdittiin käydä uutta ohjelmaa puoliväliin teemalla ai niinku siis mitenkä oli.

Herrajjjumala miun hiukset taitaa kasvaa sittenkin.
Liekö syy aloitetussa biotiinissa, mutta jotenkin näyttäisi siltä, että karvani ovat saaneet lisää pituutta.


Ensi viikolle varattu aika tukkalääkärille. Kaapissa olisi vielä pari purkkia colormaskia, mutta toisaalta olisi kiva pitää taukoa viikoittaisesta punaisella läträämisestä. Toisaalta punainen on ihan hirmuisen kiva, mutta toisaalta myös joku hirmuisen tumma olisi hirmuisen kiva.

Noin, eihän se nyt niin kamalan vaikeaa ollutkaan :) Löytyykö ruudun siltä puolelta ilon aiheita, vai herätäänkö siellä vasta huhtikuussa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toukokuu kuvina

Minulla oli joskus kunnianhimoinen tavoite blogata useamman kerran viikossa. Sitten kerran viikossa. Sitten muutaman kerran kuussa. Nooh, ka...