Ex-lompakkoni alkoi näyttää lahoamisen merkkejä jo kauan sitten. Annan kuitenkin paljon anteeksi; mitä sitten, jos korttitaskut vähän irvistävät, langat rispaantuvat ja liimaukset alkavat antaa periksi?
 |
| Vielä pysyy kyydissä... |
 |
| ... ja vähän jos repsottaa. |
Eilen kaupungilla ollessani kolikkotaskun vetoketju sanoi yhteistyösopimuksemme irti. Merkkejä on ollut ilmassa jo pidempään, sillä se on auennut vain tietyn matkaa, ollut hitusen jähmeä ja irvistellyt sieltä täältä. Eilen kahvilajonossa katkesi kamelin selkä, eikä vetoketjua saanut enää kiinni. Ei kun kolikot laukun pohjalle ja sadatellen pöytään istumaan, sillä tiesin, että nyt se on edessä. Uuden lompakon hankkiminen.
Onhan noita, kaiken näköisiä rahapusseja. On pientä ja suurta, naisellista ja vähemmän blingiä, nahkaista, kankaista ja ties mitä. Mutta kun. Aivan ehdottomia vaatimuksiani ovat kaksi osastoa seteleille/kuiteille, kahteen jaettu kolikkotasku, silmää miellyttävä väri, kätevä koko ja naurettavan tolkuton määrä korttitaskuja. Suurin ongelmani on nimittäin tämä:
En juurikaan liioittele jos sanon, että minulla on noin satakuusitoistatuhatta etukorttia eri kioskeihin. Ja kun tahtoisin kantaa niitä kaikkia mukanani, sillä koskaan ei voi tietää.
Kävin eräässä kenkä- ja laukkuliikkeessä katselemassa lompakoita, ja melkein tunsin sympatiaa myyjää kohtaan. Sanoin tarvitsevani ensisijaisesti paljon korttitaskuja; hän esitteli Utahin kokoista rohjoa, jossa taskuja oli kahdeksan. KAHDEKSAN. Kenelle se riittää, jollekin viisivuotiaalle?
Kiitin kauniisti, ja suunnistin Sokoksen lompakkohyllylle. Ja kah! Sieltähän se kaunokainen löytyi:
 |
| <3 |
Totesin onnellisena kassamyyjälle, että käsittämätön tuuri kun ei tarvinnut tinkiä kuin yhdestä vaatimuslistan kohdasta. Tuon olisi nimittäin pitänyt olla turkoosi tai pinkki.
Korttitaskuja on yhtä monta kuin edellisessäkin, mutta 10 korttia jäi silti pöytälaatikkoon. Ihan hyvä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti