Party party

Minulla on krapula. Ei paha, mutta kuitenkin. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.

Eilen oli siis työpaikan pippalot, ja juhlittiin yhden brändin monikymmenvuotista taivalta. Toisaalta tuntuu typerältä kirjoittaa kiertoilmaisuin kun ei vaadita kummoisiakaan sherlock-taitoja keksimään Firman nimi, mutta kun nyt alkujaan olen päättänyt pitää työt ja huvin/blogin erillään, niin jatketaan sillä linjalla. Puhutaan siis Firmasta.

Joskus alkukesästä alettiin puhua, että Firman pilleet voitaisiin pitää elokuun viimeisenä perjantaina. Perinteiset kesäjuhlat jäivät tänä vuonna väliin, joten henkilökunta oli "virkistäytymisen" tarpeessa. Ymmärtänette lainausmerkit - vai kokeeko joku oikeasti jonkun virkistyspäivän jälkeen olonsa virkistyneeksi? Tämän päivän perusteella on turvallista sanoa, että minä ainakaan en.

Kuten pari kertaa aiemminkin, juhlien suunnitteluvastuu lankesi esimieheni lisäksi minulle ja työkaverilleni. Alun perin oli puhetta 20-luvun teemasta, mutta kun valtaosa ilmoitti jättävänsä tulematta jos juhlilla on teema ja pitää pukeutua, idea kuopattiin suht pian. Ohjelmaksi päätettiin "ei ohjelmaa". Ei pönöttämistä, ei pakkoa, ei historian siipien havinaa, ei pitkiä puheita. Vain rentoa yhdessäoloa ja hyvää ruokaa. Ja no, alkoholia. Määrät laskettiin niin sopiviksi, että puolet jäivät käyttämättä ja niillä juhlitaan seuraavatkin pippalot.

Oma saavutukseni oli lasi kuohuviiniä, kaksi lasia viiniä ja kolme siideriä. Kun tavallinen alkoholinkulutus on luokkaa max. yksi saunasiideri viikossa, väsymyksen lisäksi vellova olo on tullut tänään tutuksi.

Täysin ilman ohjelmaa emme kuitenkaan halunneet olla, ja esimies kyselikin, mikä bändi mahtaisi olla hyvä. Ja kun kerran minulta kysyttiin, niin....

Ali ja Eerohan ne siinä :)

... eipä tarvinnut kauan miettiä. Fb-viestiä Alille, että hei tulkaa soittamaan meidän juhliin, ja pojathan lupasivat tulla. Olen heitä jo postauksen verran hehkuttanut, niin todetaan tässä nyt vain, että aivan järjettömän huikeitahan nuo ovat kerta toisensa jälkeen. Totesinkin pojille, että näköjään buukkaan heidät esiintymään kaikkiin juhliin mitä olen järjestämässä. Ei kuulemma haittaa :)

Tilannekomiikkaa ei pitäisi koskaan yrittää kertoa jälkikäteen, mutta kerronpa nyt kuitenkin. Pohjustukseksi kerron, että toivoin kolmekymppissynttäreilläni soitettavaksi Voisiko olla tänään se päivä, ja sen sain. Kuulin biisin myös kahdella baarikeikalla, kerran Savonlinnassa ja kerran Mikkelissä. Mikkelin keikalla se myös omistettiin minulle.

Eilen kävin toimitusjohtajan kanssa seuraavan keskustelun yhden biisin aikana:
- Onko nää sun lemppareita?
- Joo on, tykkään tosi paljon.
- Onks tää sun frendi?
- Ai Ali vai? No siis moikkaustuttu ja pojat soitteli miun kolmekymppisillä.
- Niin niin. Mutta ette siis kuitenkaan asu yhessä?
- *naurua* No ei, ei asuta.
- Seuraavana jonossa kuitenkin?
- Hehheh joo, no ei, kyllä tässä ihan musiikkia vaan kuunnellaan.

...jonka jälkeen seuraavan biisin spiikki kuului "ja sitten soitetaan Annin lempibiisi... meillä on yhteistä historiaa."

Joo. Seuraava tapaaminen toimitusjohtajan kanssa kulunee siihen kun yritän vakuuttaa, että Ali ei asu meillä. Hienoa.

Mutta kyllä. Hyvät olivat bileet, vaikka itse sanonkin. Kuvia ei illalta ole kuin pojista ja tämä viritelmä asusta:

Pakkohan se oli ikuistaa tilanne, kun päällä ei ole treenivaatteita, farkkuja, hupparia tai t-paitaa. Pukukoodina oli smart casual, joten päälle valikoituivat mustat suorat housut, musta neuletakki ja tuo vaalea lörpäkeliehuketoppi. Ja mustat pienellä kannalla varustetut kengät, joiden jäljiltä päkiäni ovat karjuneet hoosiannaa vielä tänäänkin.

Ja niin! Nyt voin jo sanoa olevani kaverikuvien keräilijä:

Kaverikuva vuosimallia 2014, kun täti täytti 30v.

Kaverikuva vuosimallia 2016, kun täti halusi jatkoa edelliselle kaverikuvalle.

Mitkäs pilleet sitten järjestetään? Anyone?