Isäntä on viettänyt tämän viikonlopun frisbeegolf-radalla talkoomiehenä, joten olen saanut nautiskella omasta seurastani. Eilen tosin kävin työkaverin kanssa lenkillä, mutta muuten olen keskittynyt pelkkään minä-aikaan. Toki otan mielelläni seuraa vastaan silloin kun sitä on tarjolla, mutta en tarvitse sitä pakonomaisesti, vaan viihdyn mainiosti yksinkin.
Tämän päivän agendalla oli alunperin kävelylenkki ja ehkä alkuillasta bodybalance, mutta suunnitelmathan on tehty muutettaviksi. Eilisen lenkin jälkeen reisiäni on kolottanut niin vimmatusti, että olen viihtynyt lähinnä sohvannurkassa erinäisissä röhnötysasennoissa. Onneksi kotoa löytyy joku, joka on aina valmis päikkäreille:
Lenkissä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, joten en ole varma, mistä käpäläni ottivat nokkiinsa. Lihasjumeista ei ole kyse, vaan sellaisesta ärsyttävästä kolotuksesta. Tokihan narisin tästä äidille soittaessani, kuten kunnon kolmekymppisen kuuluukin. "Ihan tyhmäääää kun nää on tällaset, veetuttaa tommonen." -No sää oot taas treenannu liikaa. "Enkä oo, tai en ainakaan sen enempää kun viime aikoina muutenkaan." -No mut muistatko kun viimekskin sanoit, ettet oo muistanu pitää niitä lepopäiviä. "No kyl mie nyt oon yrittäny..."
Tällä viikolla lepoja on ollut kolme, joten nyt ei liene kyse siitä. Lopulta jäljitin syyn mahdolliseen päälle pyrkivään flunssaan, joka ei vielä ole saanut kunnon otetta: alkuviikosta nenä oli tukossa muutamana aamuna, ja usein tämän tyyppinen lihaskolottelu liittyy juurikin lenssuihin. Saisi kyllä jättää tulematta; vaikken ole sairastanutkaan sitten tammikuun lopun, se viime vuoden lopulta alkanut kerran kuussa 5kk ajan -tahti riittäisi kyllä vaikka loppuelämäksi. Tammikuussa aloin työkaverin kehotuksesta kiskoa c-vitamiini + sinkki -porejuomaa naamariin joka aamu, ja oli sitten kyse oikeasta tai lumevaikutuksesta, lenssut ovat sen jälkeen jättäneet allekirjoittaneen rauhaan.
Sen verran sain kuitenkin tänään aikaan, että menin -20% mainoksen perässä käymään Intersportissa. Tuo on kyllä tehokas kikka: saadaan raahattua väsähtänyt ja sohvaa selkänahkaan kiinni kasvattava matamikin ihmisten ilmoille :) Aika usein tulee urheiluliikkeiden alennusten perässä lähdettyä liikkeelle, mutta suht harvakseltaan mitään isompaa kuitenkaan ostan. Koska no, ei se 20 pinnaa nyt lopulta kuitenkaan ole niin hirveän paljon. Tälläkin kertaa kiersin jumppavaaterekit ja olin jo lähdössä tyhjin käsin pois, kunnes matkalla ulos...
Eihän sieltä tyhjin käsin päästy kuitenkaan pois, koska hei, mitäs nää on?
Söpö lörppäpaita, jonka lähtöhintakaan ei päätä huimannut ja kun lahjakortillakin oli vielä saldoa, niin miksipäs ei. Ei tätä ehkä tarvehankinnaksi voi kutsua, mutta onhan tää varmaan hei kauheen kiva sit siellä bodyjamissa.
Lörppäpaita ei ollut ainoa hankinta, jonka tein tällä viikolla jameja ajatellen:
Entiset tanssillisilla tunneilla käyttämäni kengät eivät oikein istu jalkoihini, joten tarve uusille oli olemassa. Keskiviikkona suunnistin Stadiumille, jonka kenkämyyjiä on kehuttu pitkin puskaradioita. Eikä turhaan: tälläkin kertaa löytyi ystävällinen, asiantunteva ja kärsivällinen nuorimies, joka sai yhden jumppatädin oikein tyytyväiseksi. Ja kattokaa ny kuin kivan värisetkin ne on!
Niin, ja tulihan tänään otettua pieni harha-askelkin: kävin hetken mielenjohteesta kysymässä Mäkkärissä, vieläkö on olemassa käsite nimeltä Daim-McFlurry.
Jo vain, ja hyvää olikin. Vielä kun oppisi siihen, että lepopäivä ei aina automaattisesti ole herkkupäivä... Nooh, tässä voin aina vedota ex-työkaveriini, joka totesi joskus, että piti mennä eilen salille mut en päässy, niin alko vituttaa niin paljon että hain Makuunista kilon irtokarkkia ja söin ne kaikki.
Rentoa sunnuntaita ja touhukasta alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti