Aiemmassa työpaikassa työni oli lähinnä seisomatyötä asiakaspalvelupisteessä, joten jaloittelun puute loisti poissaolollaan. Kaksi vuotta sitten vaihdoin toimistotyöhön, jonka jälkeen olenkin istunut. Liikaa. Aamulla jaksaa vielä skarpata asennon kanssa, mutta iltapäivällä havahtuu usein siihen, että makaa puolittain pöydän päällä.
Tai havahtui. Minut nakitettiin työpaikkani toimiston työsuojeluvaltuutetuksi, ja virkaintoisuuksissani otin ensimmäisenä työlistalle sähköpöydät kaikille halukkaille. Toimitusjohtaja näytti vihreää valoa, ja kas:
 |
| Se menee ylös-alas <3 |
Pari viikkoa sitten muutamaan työpisteeseen asennettiin sähköpöydät, mukaanluettuna tietysti omaani. Sen lisäksi, että on huisin jännää että työpöytä liikkuu napista painamalla ylös ja alas, on se myös oikeasti kätevää. Asentoa voi vaihtaa helposti ja vähän väliä: usein aloitan päiväni seisten, istahdan jonkin ajan päästä satulatuolille, seison taas jonkin aikaa, käytän tavallista toimistotuolia, nousen seisomaan... Ja olen kyllä täysin myyty.
Yksi haaste on kuitenkin vielä selätettävänä, sillä kuinka luonnottomalta tuntuukaan seistä paino tasaisesti molemmilla jaloilla, polvet hieman pehmeinä. Olen jo oppinut olemaan yliojentamatta polviani, mutta edelleen paino karkaa lähes väkisin toiselle jalalle, ja tulee seistyä lantio vinksallaan.
Onneksi suurin harppaus on jo otettu, ja olen parin vuoden istuskelun jälkeen päässyt taas seisoma-asentoon. Saa nähdä, kuinka kauan kuherruskuukausi pöydän kanssa kestää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti